tiistai 25. tammikuuta 2011

Lokkaalin toiminta on päättynyt - kiitos osallistujille!

Tiedote 25.1.2011

Kaksi vuotta käynnissä olleen paikallislehtien koulutushanke Lokkaalin varsinainen toiminta päättyi 21. tammikuuta Teatteri Riossa järjestettyyn suureen päätösseminaariin. Loppuunmyyty tilaisuus keräsi salin täyteen media-alan ammattilaisia, opiskelijoita ja sai valtakunnallista näkyvyyttä medioissa ympäri Suomen.

Projektipäällikkö Ulla Alakangas jatkaa hankkeen päättämistoimien parissa maaliskuun 2011 loppuun saakka. Hankkeessa toimineen Anu Isoahon työt päättyvät tammikuun lopussa.

Lokkaalin päätöskokonaisuus LoCaali 2.0 pitää sisällään päätösseminaarin lisäksi samaa nimeä kantavan artikkelikokoelman, joka julkaistaan helmikuussa 2011. LoCaali 2.0 -sivusto jää elämään hankkeen päättyessä, joten jatkossa kannattaa klikata itsensä osoitteeseen www.paikallismedia.blogspot.com sekä LoCaali 2.0:n Facebook-ryhmään, jossa on jaossa mm. seminaaripuhujien esityksiä ja katkelmia tulevasta kirjasta.

Lokkaalin henkilökunta kiittää lämpimästi kaikkia hankkeeseen osallistuneita lehtiä, freelancereita, yhteistyökumppaneita, sidosryhmiä sekä rahoittajia ja toivottaa parhainta menestystä tulevaan kaikille!

perjantai 12. marraskuuta 2010

MVV, päivä 2, osa 2

Aamupäivän Alf Rehnin puheenvuoron jälkeen oli vaikea keskittyä enää mihinkään muuhun kuin tulevaisuuden uusiin vaihtoehtoihin. Seuraavanlaista tietoa tarttui kuitenkin mukaan..

Sub TV:n kanavajohtaja Maaretta Tukiainen toi mukanaan uusimmat trendit ja uutiset Cannesin tv-messuilta. Katsomiskokemus tulee rikastumaan esimerkiksi yhteisöllisen tv:n muodossa; Tukiainen puhui niin sanotusta kahden screenin katsomistavasta eli siinä televisiosta katsottua ohjelmaa kommentoidaan samaan aikaan esimerkiksi Facebookissa. Katsomiskokemuksesta tulee siis jaettua katsomista. Toinen trendi on "transmedia storytelling", monimediainen kerronta. Siinä tarinaa kerrotaan usean välineen kautta, mikä mahdollistaa myös katsojien osallistumisen "tapahtumaan".


Päivän kolmas mielenkiintoinen esiintyjä oli SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner. Tuttuun tapaansa Jungner kertoi tarinoita sosiaalisesta mediasta. Vaikka alunperin sosiaalisesta mediasta innostuneet ihmiset ovatkin alkaneet kyseenalaistaa sen mielekkyyttä (esimerkiksi sosiaalisen median kuva siitä, mitä ihminen on, on pielessä), on jokaisen kuitenkin myönnettävä, että sosiaalinen media on tehokas: Jungnerin mukaan tunnevaste tietotulvassa säilyy, mistä esimerkkinä on vertaissuositukset. Jos joku suosittelee tuotetta kaupassa, harva ottaa suosituksesta onkeensa. Toisin on netissä ja esimerkiksi keskustelupalstoilla.

Sosiaalisen median etu on myös siinä, että tieto kulkee siellä ilman kustannuksia. Esimerkkinä Jungner kertoo groudsourcingin hyödyntämisestä Haitin maanjäristyksen yhteydessä. Vapaaehtoisjoukko kävi läpi satelliittikuvia netissä tuhoalueesta määritelleen alueet, joilla oli kuollut/elävä/eos-ihminen.

Pari irrallista ja hyödyllistä ajatusta Jungnerilta.
1) Sosiaalinen media on ihmisgoogle.
2) Käytettävyys netissä on yhtä kuin pastellisävyt ja pyöreät kulmat.
3) Ihmiset muuttavat harvoin mielipidettään joukon räyhäämisen takia: oivaltaminen on ainoa tapa päästä ennakkoluulon yli.
4) Idea ei ole arvokas, koska niitä on paljon. Arvokasta on se, miten idea konkretisoituu teoiksi.

Päivän kruunasi Franticin toimitusjohtajan Sami Relanderin puheenvuoro. Relander puhui digitaalisen maailman saastumisesta ja sen hallinnasta. Lyhyesti hänen puheenvuoronsa voisi tiivistää seuraavaan lauseeseen: "Nykytilanteen analysointi ei riitä kovin pitkälle, vaan pitää mennä sinne, minne pallo on menossa." Kun mitta tulee täyteen, palataan perusteisiin ja valta siirtyy instituutioilta yksilöille.

Jotta uutta pystytään luomaan, tulee UNELMOIDA.

-Anu Isoaho

torstai 11. marraskuuta 2010

MVV, päivä 2, osa 1

Markkinointiviestinnän viikon toinen päivä 27.10.10 oli kerrassaan mielenkiintoinen. Suunnistimme ensimmäiseksi kuuntelemaan Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehniä. Rehn pääsi viime vuonna ainoana suomalaisena The Times -lehden Thinkers 50 -sivustolla liikemaailman huippuajattelijoiden listalle. (Hyvä juttu Rehnistä oli esimerkiksi lauantaina 6.11.10 Helsingin Sanomissa.) Hän on sanonut "pahasti" niin Nokiasta, sosiaalisesta mediasta kuin brändeistäkin, mutta ainakin minulle tuli hänen puheestaan ennen kaikkea helpottunut olo: vihdoinkin joku uskaltaa pyytää ihmisiä ottamaan järjen käteensä. Mitä Rehnin puhe sitten piti sisällään?


Rehn vastasi häntä kohtaan osoitettuun kritiikkiin. Miksi ihmisten innostus sosiaalista mediaa kohtaan on hänen mielestään huolestuttavaa? Ensiksikin ihmiset muodostavat kiintymyssuhteen asioihin ja silloin on aina vaarana se, että kyseessä oleva asia "rakastetaan kuoliaaksi". Toiseksi on olemassa asia nimeltään "The Law of Large Numbers". Kun yhä useampi henkilö yrittää, yhä useampi myös epäonnistuu. (Rehn viittaa 22.9.10 julkaistuun Mainostajien liiton mainosbarometriin, jonka mukaan 94 % yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa ensi vuonna markkinoinnissa. Kuinka moni oikeasti sen toteuttaa ja kuinka moni tietää tarpeeksi esimerkiksi siitä, mikä toimii sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä?) Kaikilla ei voi siis olla aina kivaa. Rehn nosti esiin myös kysymyksen "mitä tapahtuu keskustelulle?". Epämiellyttävä kysymys sillon, kun uskotaan, että tiedetään jo kaikki. Menossa on siis teini-iän ongelmien toinen vaihe.

Rehnin mukaan on tärkeää pohtia sitä, miten me ihmisinä näemme tulevaisuuden. Ihmisillä on tapana jäädä kiinni tiettyyn tulevaisuudenkuvaan ja voimme nähdä kaksikin vaihtoehtoa mutta emme kolmatta. Uusia haasteita ovat moninaisuuden oikea tuleminen, lupauksien lunastaminen ja eksploitaation välttäminen. Moninaisuus näkyy myös siinä, miten teknologia nähdään. Sosiaalinen media on pidettävä hengissä, mutta se ei auta, mikäli organisaatiot eivät muutu samalla. Organisaation ongelmaksi muodostuukin se, miten "organisoidaan organisaatio" ottamaan vastaan sosiaalinen media. Organisaation päälogiikka kun on vastustaa muutosta ja luoda rauhallisuutta. Minkälaista organisaatioteoriaa sitten tarvitaan? Tähän Rehn ei anna suoraa vastausta, mutta koska organisaatio ei muutu itsestään, on asiaa mietittävä tarkkaan.

Rehn huomauttaa, että sosiaalinen media syntyi noususuhdanteen aikana. Runsauden aikakaudesta olaan nyt menossa johonkin suuntaan mutta mihin. Ylioptimistinen ajattelumme voi osoittautua ongelmalliseksi ja meidän on hyväksyttävä ajatus siitä, että kaikki ei tule menemään parhain päin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tarvetta uudelle ajattelulle on siis olemassa. Viestintä on oikeasti tärkeää, eivätkä ainoat vaihtoehdot ole kopiointi ja hypen ostaminen. (Passiivisuus ja hiljaisuuskin voivat olla ok.)

Lopuksi eväitä arkeen. Mitä on ETC? Emotions, Trust, Control. Markkinointiviestintä ei voi aina olla kivaa (Emotions), keskustelua on oltava, jotta luottamus säilyy silläkin uhalla, että syntyy vastareaktioita ja -ilmiöitä (Trust) ja tulee miettiä, miten oikeasti voidaan hallita sitä, mitä tulee tapahtumaan (Control).

-Anu Isoaho
(Puhe oli niin innostava, että tekstissä osa voi olla omaa tulkintaani.)

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

MVV, päivä 1, osa 2

Oma suosikkini markkinointiviestinnän viikon ensimmäisen päivän puheenvuoroista oli viestintäkonsultti Mika Horellin esitys siitä, miten uutiskynnys ylitetään USA:n valtamediassa. Horelli on toiminut reilun kymmenen vuoden ajan Suomen New Yorkin suurlähetystön viestintäkonsulttina ja palannut nyt Suomeen. Horellin viestinnän konsultointiyritys Newsbrokers Oy onkin erikoistunut uutisointiin ja viestintään.

Viime aikoina suomalainen design on päässyt hyvin esille sellaisissa suurissa amerikkalaisissa julkaisuissa kuin The Boston Globe ja The New York Times. Horellin mukaan Timesin lukijat ovat tarkkoja siitä, keistä taiteilijoista he haluavat lehdestään lukea. Yksi heistä on Karita Mattila. Myös Jorma Elo ja Osmo Vänskä ovat suomalaisen kulttuuriuutisoinnin menestystarinoita Yhdysvalloissa. Lehdet siis kirjoittavat siitä, mistä lukijat haluavat lukea.



Hankalaa Yhdysvaltain uutiskynnyksen ylittämisestä tekee valvonta ja ihmisten kriittisyys. Uutisointia valvotaan, koska kilpailu on kovaa ja tarjontaa paljon. Puffit ja tyrkyttäminen eivät toimi, mutta viihdearvoa omaava viesti on helpompi saada läpi uutisarvoisesta viestistä puhumattakaan. Viime aikoina mediakentässä on alkanut tapahtua muutoksia, kun erilaiset pr- ja viestintätoimistot ovat alkaneet tuottaa tarpeeksi laadukasta ja lehdille ilmaista journalistisesti tuotetun näköistä materiaalia. Myös detaljin uutisointi voi tuottaa tulosta. Asiaa voi lähestyä miettimällä "mitä minä keksin tuoda julki tästä asiasta"-mentaliteetilla. Horelli mainitsee esimerkkinä jutun lomakeskuksesta, jossa kerrottiin, miten keskuksen uuden parkkialueen parkkiruudut maksavat 250 000 dollaria kappaleelta. Jutun huomioarvo kasvoi tällaisen yksityiskohdan huomioimisella ja keskus sai mainetta tasokkaana ja kalliina lomapaikkana.



Yhdysvaltain uutisvälineissä läpi pääsemiseksi on myös tunnettava ihmisiä henkilökohtaisesti ja oltava hyvät verkostot. Ylipäätään kokemusta ja kontaktipiirejä arvostetaan suuresti, joten usein isot pr- ja viestintätoimistot ovat välttämättömiä kumppaneita. Horelli mainitsee erinomaisena esimerkkinä Applen, joka on lyönyt itsensä läpi nimenomaan jatkuvan tiedottamisen kautta. Hyvä kriisitiedotus ja julkisuuden hallinta ovat keskeisiä seikkoja. Applen tuotteista puhutaan koko ajan ja iPhone on noussut roolimallin asemaan.

Amerikkalaisille on tärkeää se, miltä jokin asia tuntuu ja he ovat myös erittäin kriittisiä; tuotteen on oltava uniikki ja yrityksen palvelun erinomaista, jotta se tekee vaikutuksen amerikkalaisyleisöön tai -ostajaan. Lisäksi keskeistä on ymmärtää se, että amerikkalaiset seuraavat paljon ruohonjuuritason juttuja ja blogeja eli he etsivät koko ajan uutuuksia ja innovatiivisuutta.

Horelli kertoo puheenvuoronsa lopuksi tarinan siitä, miten suomalainen uistimia myyvä yritys Rapala löi itsensä läpi Yhdysvaltain markkinoilla. Tarvittiin sattuma ja kalastuksesta pitävä toimittaja. Toimittaja vakuuttui koekäytön jälkeen Rapalan uistimien erinomaisuudesta niin paljon, että päätti kirjoittaa niistä jutun LIFE-lehteen. Juttu ilmestyi 5.8.1962. Päivä on sama, jolloin Marilyn Monroe kuoli ja lehdestä tuli samalla näyttelijän muistonumero. Rapala sai kuukauden aikana kolme miljoonaa uistin-tilausta.

-Anu Isoaho, teksti ja kuvat

torstai 28. lokakuuta 2010

Markkinointiviestinnän viikko, päivä 1, osa 1

Tämän vuoden Markkinointiviestinnän viikko järjestettiin Wanhassa Satamassa Helsingissä 26.-27.10.2010. Osallistuin tilaisuuteen ensimmäistä kertaa ja päivien aikana tarjolla ollut hyvien puhujien ja uuden, ajankohtaisen tiedon määrä yllätti täydellisesti. Ensimmäisen päivän aikana otettiin muun muassa haltuun "Global PR Toolkit" (esittelijänä toimi Richard Houghton, ICCO:n toimitusjohtaja) ja kansainvälistä viestintää (esittelijänä vanhempi viestintäkonsultti Mari Saarinen AC-Sanafor Oy:stä).

Näytteilleasettajia olivat käytävät ja hallit täynnä. Hienoa oli päästä ensimmäistä kertaa testaamaan iPadin toimivuutta; hyvin siinä esimerkiksi Suomen Kuvalehden materiaali toimi. Lehtijuttuun Afganistanista oli lisätty video, mikä rikastutti lukukokemusta. Vaikka laitetta onkin kritisoitu siitä, että se on iPhone suurennetussa koossa, on se mielestäni miellyttävä käyttää ja toimii hyvin esimerkiksi matkoilla. Se on kannettavaa tietokonetta huomattavasti kevyempi ja näytöllä olevaan näppäimistöön tottui nopeasti. Perinteistä paperilehteä ja kirjaa en tosin ole valmis vaihtamaan pois!

Yhdestä päivän mielenkiintoisimmasta puheenvuorosta vastasi MTV Median tuoteryhmäpäällikkö Pasi Raassina. Hän kertoi mainonnan eri tasoista verkkomediassa. Mielenkiintoisia huomioita oli useita: netti-tv on erinomainen kohderyhmämedia, sisältöyhteistyö on nousussa (esimerkiksi MTV:n Helmi-sivuston ja Nivean yhteistyö) ja sosiaalinen media on muutakin kuin Facebook ja asiakassuhde. Sosiaalista mediaa on esimerkiksi kommentointimahdollisuus urheilu-uutisten yhteydessä ja näin muodostuu helpommin lojaliteettisuhde mediaa kohtaan. MTV:n urheilu-uutisia netissä on kommentoitu yli 3 miljoonaa kertaa!

Sanoma Magazines Finlandin Yritysjulkaisujen verkkopäätoimittaja Harri Lindfors ja tuottaja Outi Pippuri toivat sanomaa tarinoiden merkityksestä. Tarinat tarjoavat tarttumapintaa ja journalismi puolestaan on tosielämän tarinaa. Lehdellä on henkilökohtainen side asiakkaaseen ja onkin tärkeää miettiä, keitä ovat ihmiset joille lehteä aletaan tehdä. Hyvin tehty sisältö koukuttaa myös verkossa ja samalla se nousee hakukoneoptimoinnissa. Siinäpä muistettavaa seuraavaksi kirjoituskerraksi! MVV:n päivä 1 jatkuu vielä seuraavassa blogikirjoituksessa...

-Anu Isoaho, teksti ja kuva

tiistai 5. lokakuuta 2010

Luovaa ydinasennetta päiväänne!

Projektipäällikön työssä on kivaa se, että pitää olla perillä hankkeen eri osa-alueilla tapahtuvista uusista virtauksista. Tänään kävin tutustumassa erilaiseen tapaan järjestää työyhteisövalmennusta Luova Ydinasenne -seminaarissa ja täytyy sanoa, että päivä todellakin oli "täysin uudenlaisella tavalla" järjestetty, kuten markkinoinnissa oli luvattu.

Vai oletko sinä ollut ennen seminaarissa, jossa soitetaan jazzia livenä, lauletaan iskelmiä, imporovisoidaan, lausutaan afrikkalaisia sananlaskuja ja lasketaan innostumisen matematiikkaa? Kaikesta päivään mahtuvasta häröilystä huolimatta tilaisuuden anti oli ajatuksia herättävä, opettavainen ja ennen kaikkea piristävä. Koulutus oli Voimaa osaamisesta -hankkeen järjestämä ja kouluttajana toimivat Lenni-Kalle Taipale, Mikko Kuustonen, Jukka Perko sekä Jouko Paananen.


"KANNETTAVASTA VEDESTÄ KANNETTAVAAN TIETOKONEESEEN"

Kouluttajat muistuttivat kuulijoille, miten Suomessa eletään vaurauden ääripäätä, kun katsotaan asioita koko maailman näkövinkkelistä. Sadassa vuodessa Suomi on tullut 12 kertaa rikkaammaksi ja kehitysmaavaiheesta on noustu hyvin nopeasti hyvinvointivaltioksi. Vauhti on kiihtynyt ehkä liiankin kovaksi ja pahimmillaan kiireen taakse on helppo piilottaa oman elämän peruskysymykset. Kiirettä arvostetaan ja se on seksikästä, mutta samaan aikaan Kelan arvioiden mukaan jopa 40 000 ihmistä saa työkyvyttömyyseläkettä työuupumuksen takia (lähde).

Jouko Paananen

Kouluttajat kertoivat Yhdysvalloissa tehdystä kiintoisasta testistä ihmisten käyttäytymiseen liittyen. Maailmankuulu huippuviulisti oli mennyt soittamaan lippalakissa ja farkuissa maan pääkaupungissa sijaitsevalle metroasemalle 3,5 miljoonan dollarin arvoisella viulullaan tunnettuja kappaleita tunnin ajaksi. Ohi kiiruhtaneesta ihmismassasta kuuntelemaan oli pysähtynyt kuusi ihmistä ja viulukoteloon oli kolahtanut kolmisenkymmentä dollaria. Viisi pysähtyneistä oli lapsia. Seuraavana päivänä salillinen hienostuneita viulumusiikin ystäviä maksoi 150 dollarin pääsylipun saman viulistin konserttiin. Tarinan opetus oli, että välillä on hyvä pohtia, mitä muuta menetämme tai emme ehdi erottaa kiireen takia.

"KOLLEKTIIVINEN LUOVUUS PESEE EINSTAINIT"

Lenni-Kalle Taipale sanoi suoraan, että jos on kyyninen, niin bändistä saa kenkää, mutta toisaalta jo yhden soittajan vaihtuminen muuttaa täysin ryhmäkemian. Kun on kyse luovista ihmisistä, on opittava sietämään hierrettä ja on vain uskallettava sanoa, miltä tuntuu. Usein luovilla ihmisillä on samaan aikaan sekä hyvä että huono itsetunto. Samoin me kaikki olemme välillä kilttejä puurtajia, piittaamattomia sooloilijoita, tärkeitä avainhenkilöitä sekä aktiivisia seurailijoita (näitä tyyppejä valoitettiin hulvattomilla improvisaatioesimerkeillä yleisön riemuksi). Kotiläksyksi erilaisuuden sietämiseen kouluttajat suosittelivat Jussi T. Kosken kirjaa Luova hierre, jossa luovuutta tarkastellaan sekä välinearvona ja kilpailutekijänä että itseisarvoisena, hyvään elämään ja elämänlaatuun kuuluvana asiana.


Kouluttajat muistuttivat, että tänäpäivänä ollaan jatkuvasti luovuusvaatimusten edessä eikä se ole enää "vain taiteilijoiden juttuja". Luovuudessa joudumme ottamaan riskejä, sillä onnistumisia edeltää aina liuta epäonnistumisia ja niitä ei tule pelätä. Improvisaatio auttaa sietämään epäonnistumisia paremmin ja siinä pääsee alkuun muistamalla neljä avainkohtaa:

1. Sovittaminen:
- Mieti mitä voi muuttaa ja mikä kannattaa säilyttää.

2. Vaikuttaminen:
- Älä muutu kaikkitietäväksi kyynikoksi vaan uskalla olla utelias ja innokas, niin pystyt vaikuttamaan asioihin.

3. Toimintalähtöisyys:
- Heittäydy ja ylitä itsesi. "Muista, jos et soita vääriä ääniä, et ole yrittänyt tarpeeksi."

4. Jalostaminen:
- Älä panttaa tietojasi vaan anna ne työyhteisön käyttöön. Maailma on täynnä innovaatioita, jotka ovat syntyneet sivutuotteista tai vahinkona. Kokeile huonojen ideoiden palavereja.

Päivän ydinoppina oli ehkä kehoitus alkaa luomaan työympäristöön turvavyöhykettä, jossa jokainen uskaltaa jakaa, onnistua ja mokata turvallisesti. Aloittaa voi omasta itsestään. "Ala puhumaan hyvää toisten selän takana, äläkä lähde mukaan pahanpuhumiseen ja se kantaa ajan myötä yllättävää hedelmää."

Niin helppoa se taitaa olla, jos sen aina vain muistaisi.


- Ulla Alakangas

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pelillistymistä oppimassa

“Pelit sosiaalisissa verkkopalveluissa, kuten Facebookissa, ovat sosiaalisen median menestystarinoita sekä käyttäjämääriltään että kannattavuudeltaan - suosituinta Facebook-peliä FarmVilleä pelaa päivittäin n. 30 miljoonaa ihmistä. Pelien vetovoima on hyödynnettävissä myös laajemmin: Palveluiden ja sovellusten “pelillistäminen” voi edesauttaa rikkaamman käyttäjäkokemuksen luomisessa.”

Kuva FarmVille-pelistä (Wikipedia).

Osallistuin Dimeke-hankkeen järjestämään Pelillisyyttä sosiaaliseen mediaan –työpajaan 29.9. Oulun yliopistolla. Kouluttajana tilaisuudessa toimi pelialan superammattilainen FT Aki Järvinen.

Meille Facebookin peruskäyttäjille palvelussa pörrääminen on lähinnä hauskuuttavaa hömppää, jolla virkistäydymme päivän velvollisuuksien välissä ja usein ei tule mietittyä, että mitä kaikkea tähän ilmiöön nimeltä Facebook todella liittyy. Valistuneemmat käyttäjät hyödyntävät Facebookia tiedon etsimiseen ja jakamiseen tarkoituksenaan jopa hyötyä palvelusta esimerkiksi hankkimalla järjestämilleen tapahtumille osallistujia, mutta joillekin Facebook merkitsee todellista bisnestä ja rahantuloa.

Kouluttaja Aki Järvinen kertoi, että hänen yrityksensä luomalla Facebook-pelillä on 2 miljoonaa päiväkäyttäjää. Hauska laskelma on, että vaikka vain 1 prosentti käyttäjistä innostuisi hankkimaan pelin maksullisia lisäpalveluita dollarilla päivässä, niin se tarkoittaisi jo 20 000 dollarin kassavirtaa – päivässä! Voidaan siis todella puhua liiketoiminnasta. FarmVille-pelin kehittänyt Zynga myy nykyisin jopa yli miljoonalla dollarilla päivässä virtuaalisia tuotteita!

The Social Network -elokuvan juliste. Facebookin perustajasta kertova elokuva tulee ensi-iltaan Suomessa 22.10.2010

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse liittyä pelkästään Facebookiin. Päivä tarjosi lukuisia esimerkkejä ja ohjenuoria, joita käsiteltiin käytännön suunnitteluharjoitusten kautta.

Harjoitusten aikana minulle alkoi hahmottua, että mitä pelillistäminen eli gamification merkitsee. Lyhykäisyydessään se on “pelillisten rakenteiden tuomista muiden aktiviteettien oheen.” Esimerkiksi S-ryhmä voisi helposti pelillistää bonuspisteiden keräämisen ja sitä kautta koukuttaa asiakkaita pelaamisen kautta asioimaan entistä enemmän S-ryhmän liikkeissä.

Mutta miksi ihmiset haluavat pelata? Järvisen mukaan painavia tekijöitä ovat uteliaisuus, virtuositeetti, huolenpito ja sosiaalisuus. Halutaan saada mielihyvää. “Tunnekokemukset tekevät kokemuksista elävämpiä ja muistiinpainuvampia myös peleissä.” The Fun Theory –sivustolla on nähtävillä hauskoja esimerkkejä, miten hyötyä ja huvia on yhdistelty esimerkiksi pullonpalautuksen pelillistämällä.

Minusta olisi kiinnostavaa ideoida, että miten paikallislehtien sähköisiä palveluita voisi pelillistää. Tiedän, että siinä on varmasti monenlaisia haasteita, mutta kehitystrendejä on syytä seurata vähintäänkin syrjäsilmällä. Nykyajan lapset kun ovat tottuneet, että kaikki vakavasti otettavat elokuvatkin pitää voida pelata. Ehkä uusi sukupolvi tulee vaatimaan samaa myös lehdiltä?

- Ulla Alakangas