Menestyvä myyjä ratkaisee tarpeita ja myy Onnellisten Sanomia

Palaanpa vielä ajatuksissa viikon takaiseen myynnin kehittämisen toiseen koulutuspäivään. Itse pääsin osallistumaan vain Oulussa pidettyyn tilaisuuteen, joten raportti seuraa sieltä. Täytyy sanoa, että päivä päättyi melkoisissa flow-tunnelmissa...


Kouluttaja Jan Vorselmanin johdolla käytiin tällä kertaa kiinni myyntitekniikoihin. Kouluttaja hoksautti, että hyvä nyrkkisääntö on välttää sellaisia kysymyksiä, joihin on helppo vastata kyllä tai ei. Asiakasta konkreettisesti hyödyttävien argumenttien käyttö ei onnistu, ellei myyjä ole kartoittanut ja tunnistanut ostajan todellisia tarpeita. Saman tuotteen ominaisuuksilla voi olla erilainen merkitys ja painoarvo eri asiakkaiden kohdalla. Kaikilla on jokin tavoite ja myyjien tulee auttaa asiakasta saavuttamaan se. Hyvä keino nopeuttaa yhteisen sävelen löytymistä on tutustua asiakkaaseen etukäteen esimerkiksi internetiä hyödyntämällä. Usein asiakkaan arvojen tuntemisesta on hyötyä.

Jan Vorselman laittoi meidät pitämään aivoriiheä eli brainstormaamaan. Pohdimme seuraavia kysymyksiä:

- Mitä tulee ensimmäisenä mieleen paikallislehdistä ja myynnistä?
- Mitä asiakas saa?
- Mikä on oikeutuksemme olla markkinoilla? Mitä ylivoimaisuustekijöitä paikallislehdillä on?



Ideointi tuotti värikkäille Post-it -lapuille kasan hyviä oivalluksia, jotka toimivat johdatuksena varsinaisten kuningasideoiden syntymiselle. Kouluttaja pisti jokaisen osallistujan keksimään jonkun konkreettisen teon, joka täten luvataan toteuttaa lehdessä myynninedistämis toimenpiteenä. Syntyneet ideat olivat hauskoja, nerokkaita ja takuulla tehokkaita, kun ne laitetaan käytäntöön! Vai mitä sanotte...

...yrittäjien verkostoseminaarista jokiristeilyn muodossa
...tuhkanlevitysbileistä jäiden sulamisen edistämiseksi
...yrittäjäiltamista
...asiakkaille järjestettävistä Kärppä-peli- ja teatterimatkoista
...yrittäjille järjestettävistä koulutus- ja konsultointipalveluista

Loistavaa, sanon minä!

Nuorisopanelistit Liisa Haapanen ja Eveliina Väyrynen

Päivään mahtui myös pienimuotoinen nuorisopaneeli, jossa osallistujat pääsivät esittämään viestinnän opiskelijoille tiukkoja kysymyksiä nuorten lukutottumuksista ja lehden tilaamista. Lopputulos tuntui olevan, että kyllä, kyllä lehtiä todella kannattaa tehdä myös nuoria varten. Erityisesti lehdestä halutaan lukea onnellisia, hyviä asioita. Ketään ei kiinnosta seurata kotipaikkakunnan tapahtumia, jos sivuilta huokuu alueen näivettyminen.

Jan Vorselman totesikin loppuun, että Suomi kaatuu ilman teitä, jotka onnellisuutta ja intoa ruokkitte! Muistetaan se pilvisenäkin päivänä.

- Ulla Alakangas

Matkalla hyväksi myyjäksi

“Menestyvä myyjä kuuntelee 80 % ja puhuu 20 %. Menestyvä myyjä haluaa myydä todellisia hyötyjä ja ratkaisuja asiakkailleen, sillä tähtäimessä on elinikäinen liikekumppanuus. Menestyvä myyjä ei hae yhdenillanjuttuja vaan avioliittoa.”

Myynnin kehittämis –koulutuksen ensimmäinen osa 8.-9.4. Oulussa ja Ylivieskassa aloitettiin itsetutkiskelulla. Eduhouse Oy:n vuoden kouluttajaksi valittu Jan Vorselman haastoi osallistujaporukan tekemään itsestään SWOT-analyysin myyjinä. Niinpä listasimme ylös vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Pohdimme, että mikä kauppojen tekemisessä on minulle helppoa ja mistä tavoista olisi syytä hankkiutua eroon.

Suomalaiset ovat hyviä monessa asiassa, mutta myyntitaidot eivät ole vahvuutemme. Missään suomalaisessa korkeakoulussa ei opeta pääaineena myyntiä. Jan Vorselman hoksautti meitä, että oman katsontakannan avaaminen on tärkeää, sillä silloin maailma muuttuu eri näköiseksi. Se on myös hyvä ja yksinkertainen lääke urautumisen hoitamiseen.


Muita koulutuksessa esille nousseita hyviä vinkkejä:

1. Arvostetaan itseämme ja pidetään huolta ammattiylpeydestämme

- Mitä muuta voi myydä kuin vain sen ilmoituksen? Mitä lisäarvoa pystymme tarjoamaan asiakkaallemme? Onko muita keinoja kuin alennuksen antaminen? Miksi oikeastaan pitäisi antaa alennusta ja alentaa lehden arvoa?

Muista, että asiakas ei osta tuotteita ja palveluja – hän ostaa hyötyjä, jotka ratkaisevat hänen ongelmansa tai lisäävät hänen toimintamahdollisuuksiaan. Tutkimuksen mukaan onnistuneet myyntikäynnit toivat esiin kolme kertaa enemmän asiakkaan tarpeita kuin epäonnistuneet käynnit. Kysele ja kuuntele.

- Miksi ilmoitusten valmistuksesta ei pitäisi periä hintaa lehdessä? Peritäänhän siitä mainostoimistossakin. Ja eikö asiakaskin vaadi alennusta, jos hän toimittaa itse tehdyn ilmoituksen?

2. Pysytään asiakkaan mielessä koko ajan

- Soita asiakkaille säännöllisesti niin kuin soittasit kaverille. Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin? Rennolla otteella. Suurin osa asiakkaista luopuu sen takia, koska tuntee, ettei ole arvostettu eikä sen takia ettei olisi rahaa.

- Kirjoita omaan mustaan kirjaan ylös mitä asiakas sanoo. Käytä sitä myöhemmin jäänmurtamisessa ja alkuverryttelynä. Esimerkiksi, jos asiakas ei ole ehinyt viime kerralla juttella, koska on ollut juuri lähdössä siskonsa häihin, kysy seuraavalla kerralla, että miten siskon häät menivät.

Menestyvä kodinelektroniikan myyjä: ”Tuntuu joskus erikoiselta, kun te eurooppalaiset ja varsinkin amerikkalaiset suhtaudutte myyntineuvotteluun kuin se olisi metsästystä. Japanissa me pidämme sitä enemmänkin maanviljelynä.”

- Ulla Alakangas

Talousjournalismin koulutusta Oulussa 25.3.10

Torstaina 25.3.2010 kokoonnuttiin Oulussa kouluttautumaan kauppatieteiden maisteri Irina Javnen johdolla aiheesta ”Talousjournalismi”. Keskeisiä tavoitteita koulutukselle olivat muun muassa kuntatalouden ymmärtäminen ja talouden lukujen avaaminen. Lisäksi osallistujat toivoivat keinoja kunnan tilinpäätösten ymmärtämiseksi. Javne sanoikin, että taloustiedossa olennainen kysymys on ”olenko ymmärtänyt oikein?” On tärkeää löytää oleellinen näkökulma ja oikeat asiantuntijat aihetta varten. Talousjournalismissakin korostoo verkoistoitumisen merkitys: ei ole tarkoitus olla itse jokaisen alan asiantuntija.

Koulutus aloitettiin katsauksella talousjournalismin historiaan. Talousjournalismi on vahvasti kytköksissä suuriin kansallisiin projekteihin (esimerkiksi 1980-luvulla tapahtunut taloudellinen murros), vaikka se toisaalta on myös rajoittanut journalismin liikkumavaraa. Suomessa talousjournalismista voi puhua vasta sotakorvausten ja säännöstelyn päätyttyä. Käännekohta oli 1970-luvun alussa, kun Suomen ja EEC:n vapaakauppasopimuksesta alettiin keskustella.

Seuraavaksi Javne haastoi osallistujat pohtimaan sitä, millaista talousjournalismi on 2010-luvulla. Koulutukseen osallistujat pohtivat muutaman hengen ryhmissä, mitkä ovat tämän vuosikymmenen keskeiset kysymykset talousjournalismissa ja mitkä seikat siihen vaikuttavat. Vastauksia löytyi runsaasti: nuorta väkeä on paljon, työttömyys vaivaa, Aasian merkitys korostuu, eläkepolitiikka, taantuma innovaatioissa, kuntien ja maaseudun tyhjeneminen… Lisäksi esimerkiksi talouspolitiikan puolella joudutaan pohtimaan Eu:iin, maatalouteen, tulonjakoon ja globalisaation kiihtymiseen liittyviä kysymyksiä. Globalisaatiokin voi olla mahdollisuus riippuen siitä, miten siihen vastataan. Tähän vuosikymmeneen vaikuttaviksi trendeiksi mainittiin myös suuruuden/pienuuden ihainnointi (esimerkiksi pienuuden ihailusta käytetään termiä downshifting ja keskeisiä näkökulmia ovat juurille palaaminen, aluepolitiikka, pysyvyys ja tavalliset ihmiset). Javne mainitsi myös arvomaailman muutoksen, josta esimerkkinä voi pitää Yhdysvaltojen terveydenhuoltouudistusta. Voidaan myös odottaa Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteiden paranemista, matkailun lisääntymistä ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien haasteiden kohtaamista. Tärkeää on kuitenkin kaikenlaisen pohdinnan keskellä muistaa, että aina on olemassa useita erilaisia tulevaisuudennäkymiä ja ennustuksia. Ennusteet ja epävarmuustekijät ovat olennaisia tekijöitä talouspolitiikassa ja esimerkiksi yleishyödyllisen teknologian kehittyminen on yksi tällainen epävarmuustekjä.

Muitakin harjoituksia koulutuksessa tehtiin. Suomen Pankin nettisivuilta löytyvä tiedote ”Suomen Pankin ennuste vuosiksi 2010-2012: Suomen talous hiipuu, jos kasvun perustaa ei vahvisteta” toimi pohjana paikallisesta näkökulmasta kirjoitetulle talousuutissähkeelle. Omaa sähkettä verrattiin sitten Helsingin Sanomissa olleeseen kirjoitukseen samasta aiheesta. Tehtävän tarkoituksensa oli muun muassa osoittaa, että maailmantaloudesta voi kirjoittaa myös paikallisesta näkökulmasta.

Koulutuksessa käytiin läpi paljon talouspolitiikan ja taloustieteen keskeisiä käsitteitä ja perusperiaatteita. Hyviä taloustiedon lähteitä ovat erilaiset talouden asiantuntijat (esimerkiksi talousnobelistit ja Suomessa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorit), Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA), Tilastokeskus, Suomen Pankki, Finanssivalvonta (Fiva), Osakesäästäjien keskusliitto, erilaiset talousalan lehdet ja yritysten omat nettisivut. Hyödyllisiksi välineiksi taloustietouden kartuttamisessa oli havaittu myös pörssitiedotteet ja Talentumin uutiskirjeet.

Osallistujat etsivät netistä pörssiyhtiöitä, joilla olisi merkitystä oman alueen uutisointiin. Media-alan yritysten ja Finnairin seuraaminen todettiin yleisesti mielenkiintoiseksi. Javne huomautti, että Finnairin toiminnan seuraaminen on ilmastonmuutoksenkin kannalta järkevää. Kasvissyönti lisää myös suosiotaan, joten elintarvikealan yritysten seuraaminen voi olla hyödyllistä. Suomalaisittain tunnetut yritykset ja Oulun alueella informaatioteknologian alan yritykset tulisi olla taloudesta kirjoittavan toimittajan seurantalistalla. Pörssiyritysten seuraaminen auttaa hahmottamaan talouden kokonaistilannetta.

Sijoittajaviestinnän ymmärtäminen on myös keskeistä talousjournalismissa. Arvopaperimarkkinalaki määrää säännöllisestä ja jatkuvasta tiedotusvelvollisuudesta, mutta Javne kehottaa kiinnittämään huomiota tilinpäätöstiedotteissa käytettyyn retoriikkaan ja verrata yrityksen tietoja edellisvuoden tietoihin. Yritys voi antaa liian positiivisen kuvan toiminnastaan. Toimialakohtainen vertailu on myös hyvä työkalu ja aina voi kysyä muutosten syitä yrityksen johdolta. Tosin yrityksen näkemys voi poiketa toimittajan näkemyksestä ja tällöin onkin hyvä pyytää asiantuntijan mielipide tueksi. Mikäli toimittaja hakee tietoa alianssikapitalismista eli verkostoryhmittymistä, kannattaa kääntyä Timo Nikulaisen puoleen Etlassa.

Seutukuntien kilpailukyky nousi myös esille koulutuksessa. Alueelliset erot voimistuvat koko ajan, mutta Oulu on yksi kasvukilpailukykyisimmistä alueista Suomessa. Javnea kiinnostikin, millaista tutkimusta Pohjois-Suomessa tehdään ja tutkitaanko Oulun yliopistossa esimerkiksi nanoteknologiaa. Taloustoimittaja hakee ennen kaikkea yrityksen toiminnassa tai taloudessa tapahtunutta muutosta.

Koulutuksessa jaettiin paljon materiaalia ja vinkkejä lisätiedon hakua varten. Jyrki ja Mervi Niskasen kirjoittama Yritysrahoitus-teos (Edita) on hyväksi havaittu apuväline. Lisäksi voi opiskella yrityksen laskentatoimen alkeet ja koulutuksessa opeteltiinkin etsimään muun muassa kannattavuuden tunnuslukuja ja pääoman tuottoprosentteja sekä laskemaan vakavaraisuuden tunnuslukuja.

Kaiken kaikkiaan Oulussa vietettiin tiedon- ja työntäyteinen koulutuspäivä!

-Anu Isoaho

Illustrator-koulutusta lauantaina 6.2.2010

Sää ei ollut lauantaina paras mahdollinen ja koulutukseen ilmoittautuneista viisi oli rohkaistunut lähtemään tien päälle. Lehtigrafiikka- koulutuksista tuttu kouluttaja Veikko Mynttinen lähti opastamaan osallistujia Illustrator-ohjelman maailmaan. Koulutuksessa harjoiteltiin kuvituksen ja grafiikan tekemistä eli perustekniikat ja -työkalut pyrittiin ottamaan käyttöön. Illustrator onkin hyvä väline esimerkiksi pilapiirtäjille ja mainosgraafikoille.

Päivän aikana käsiteltiin muunmuassa seuraavia aiheita:
Graafinen tyyli
Grafiikan hallittu muuttaminen
Symbolikirjasto
Tilastografiikan tekeminen (verrattuna Excel-ohjelmaan joka on tilastografiikan tekemisessä hyvä työkalu)

Vinkkinä grafiikan tekemiseen Mynttinen mainitsi seuraavan nettisivuston: www.brandsoftheworld.com

Illustrator-koulutuksessa syvennettiin niitä taitoja, joita aloitettiin harjoituttaan jo Lehtigrafiikka-koulutuksessa. Harjoitukset olivat kuitenkin sellaisia, että nekin jotka eivät olleet viikko sitten paikalla, pääsivät hyvin mukaan tehtäviin. Koulutus oli työpajatyyppinen ja tarjosi paljon käytännön harjoitusta osallistujille ja he jakoivat myös keskenään vinkkejä siitä, miten Illustratoria voi käyttää työssä tehokkaalla tavalla. Siitä löytyi myös yhtymäkohtia Freehand-ohjelmaan. Illustrator-koulutuksessa oli hienoa tekemisen meininkiä.

-Anu Isoaho

Lehtigrafiikka-koulutus Oulussa 29.-30.1.10

Perjantaina 29.1. järjestettiin Lehtigrafiikka-koulutus Oulun seudun ammattikorkeakoulun tiloissa. Koulutukseen osallistui kymmenen paikallislehtien työntekijää ja heidän toiveenaan oli saada vinkkejä Doris-ohjelman ja kuvien sekä grafiikan yhdistämiseen, mutta he totesivat myös, että kaikki koulutusohjelmassa mainittu on uutta, joten jaettavaa materiaalia mukaan otettavaksi kaivattiin kovasti. Koska ilmoitusvalmistus on iso osa lehden ulkoasua ja sen suunnittelua, panostettiin siihen lauantaina tilastografiikan ohella. Koulutuksessa käytettiin ohjelmista sekä InDesignia, Illustratoria että Photoshoppia. Puolet osallistujista olivat jo aikaisemmin käyttäneet ainakin osaa ohjelmista työssään, mutta muille ohjelmat olivat uusia työkaluja.

Kouluttajana toimi pidetty ja alalla arvostettu Veikko Mynttinen, joka toimii graafisten aineiden opettejana Oulun seudun ammattikorkeakoululla. Mynttisellä on graafisen teknologian ja graafisen suunnittelun kouluttajan työkokemusta vuodesta 1994 saakka ja sitä ennen yli 20 vuoden työkokemus mainospiirtäjän ja graafisen suunnittelijan töistä. Hän korosti sitä, että työskentely graafisella ja painoalalla on nykyisin enimmäkseen sähköistä julkaisemista ja opiskelua; esimerkiksi opiskelijoille materiaali jaetaan pdf:nä, koska ne ovat pienikokoisia ja muuttumattomia tiedostoja. Mynttinen kehotti panostamaan perustyökaluina ohjelmistopuolella Wordiin ja InDesigniin, vaikka Illustratorilla voikin Cs4-versiossa jo tehdä useamman sivun taittotöitä.

Tiedon visualisoinnin merkitys sanomalehtityössä on keskeistä ja siihen perehdyttiin Edward R. Tuften ajatusten kautta. Lehtimiehen tulee työssään miettiä, lisääkö vai järjesteleekö hän työskennellessään kaaosta. Perussynti on laittaa liikaa asiaa esimerkiksi lehtimainokseen ja jo suunnitteluvaiheessa pitääkin pystyä karsimaan ja priorisoimaan sisältöä. Semanttinen esitystapa on tehokkain ja esimerkiksi tehokas kaavion tai kartan käyttö vaatii yleensä aina pelkistämistä. Graafisessa suunnittelussa käytetään termiä “kaavioromu”, mikä tarkoittaa esityksen kannalta turhia elementtejä kuten esimerkiksi sisäkkäin olevia ruutuja, viivoja, versaalifonttia, alleviivausta ja boldausta. Kyseisillä elementeillä ei useinkaan ole mitään funktiota. Lehtityössäkin ratkaisujen on aina oltava perusteltuja. Koulutuksessa keskityttiin alfamaskin ja pikamaskin teon opetteluun. Alfamaskin teko on nopea ja monipuolinen väline. Myös erilaiset tiedostomuodot ja ohjelmistot tulivat osallistujille tutummiksi.

Koulutuksen lomassa käytiin keskusteluja muunmuassa anfangin käytöstä sanomalehdissä; anfangin käyttö tulee lehdissä miettiä sisällön kannalta ja paikallislehdissä sitä käytetään usein korvaamaan väliotsikkoa sekä jäsentämään ja rytmittämään tekstiä. Informaation annostelu ylipäätään on ydinasia, sillä se vaikuttaa lehden luettavuuteen. Mynttinen huomautti, että ihminen lukee sanakuvioita eli kahden tai neljän sanan ryhmiä. Lukija siis ennakoi tekstiä lukiessaan. Lehtityössä tai netissä ideaali on 30-40 merkkiä rivillä eli pistekoko ei siis ratkaise ja kirjassa maksimi on 60-80 merkkiä rivillä. Tämän vuoksi tuleekin miettiä tarkkaan, miten tieto esitetään. Tämä johti laajempaan keskusteluun layoutin tekemisestä ja suunnittelusta eli siitä, miten mateeriaali sijoitellaan sivulle. Mynttisellä oli paljon esimerkkejä niin kultaisesta leikkauksesta kuin hahmolaistakin. Yleinen huomio oli se, että arkityössä töitä tehdään sen mukaan, mikä “näyttää hyvältä”. Mynttinen huomautti, että parhaiten ihminen erottaa kontrastin, mutta myös rytmillä ja harmonialla on merkitystä ja sitä voi rikkoa yhdellä poikkeavalla elementillä. Keskustelua käytiin lisäksi ilmoittajien opastamisesta ja sen hankaluudesta. Hyviä esimerkkejä mainoksista ovat Stockmannin ja KodinAnttilan mainokset.

Yleisesti ottaen osallistujat olivat innostunuita aiheista ja työskentelymenetelmistä. Tiivis aikataulu ja aiheet olivat toki haasteellisia, mutta koulutuksen innostavuudesta kertoo paljon se, että Mynttistä pyydettiin pitämään koulutuksia myös paikan päälle lehtien toimituksiin. Erityisesti visuaalisuudesta toivottiin lisäkoulutusta, samoin kuin lehtigrafiikan teosta. Paikallislehden toimittaja joutuu tekemään paljon karttoja ja kaavioita, eikä hän niinkään tarvitse kuvankäsittelytaitoja (toimituksellinen aineisto vs. mainosmateriaali). Esille tuli idea täsmäkoulutuksista eli jonkin tietyn erityisosa-alueen puolipäivää kestävistä koulutuksista. Tällaisia erityisaiheita voisi olla esimerkiksi alfamaski. Lokkaalin puitteissa täsmäkoulutuksia voisi ajatella järjestettäväksi syksyllä 2010. Koulutus tarjosi osallistujille paljon uusia oivalluksia omaan työhön. Päivän aikana keskusteltiin myös muunmuassa journalistien koulutuksen nykytilasta.

Lauantaina 30.1. lehtigrafiikka-koulutus jatkui muutaman osallistujan voimin ja Veikko Mynttisen johdolla Oulussa. Päivän aikana käytiin läpi ilmoitusvalmistusta, Illustratoria ja vektorigrafiikkaa. Koulutus aloitettiin InDesignin:n grafiikkatyökaluilla (esim. stroke ja tekstityökalu) ja harjoiteltiin tekstielementtien vektoreiksi purkamista painoa varten sekä vektoripiirtämistä. Osallistujat saivat käytännönvinkkejä sekä mainospiirtämiseen (esim. skannerin ja “pistepiirtämisen” käyttö apuvälineenä) että logojen piirtämiseen.

Mynttinen lupasi toimittaa osallistujille vielä lisämateriaalia toimitettavaksi jälkikäteen sähköpostilla eli mikäli et ollut mukana koulutuksissa, mutta tahdot saada pdf-materiaalit, laita sähköpostia projektipäällikölle tai -sihteerille niin toimitamme materiaalin sen saatuamme.

-Anu Isoaho

Kunnallisjournalismi-koulutuspäivän antia 15.1.10

Perjantaina 15.1.10 kouluttaja VTM Marianne Falck Eduhouse Oy:sta piti Oulussa koulutuksen paikallislehtiväelle aiheesta “Kunnallisjournalismi”. Osallistujien toiveena oli saada tietoa kuntien tiedottamiseen, tekijänoikeuksiin, talouslukuihin sekä sosiaali- ja terveysasioihin liittyvistä kysymyksistä. Paikallislehtien kannalta haasteellista on tehdä tylsistä aiheista lukijoita kiinnostavia.

Falck korosti heti aluksi, että kuntien päätöksenteosta tekee hankalaa niiden erilaisuus ja sen vuoksi myös koulutuksen pitäminen aiheesta on haastavaa. Suomessa on paljon kuntia, vaikka kuntaliitosten myötä niiden määrä onkin vähenemässä. Esimerkiksi vuonna 2010 tulee neljä uutta kuntaliitosta ja useita on lisäksi valmisteilla. Kuntaliitosten moottorina toimii Paras-hanke. Paikallislehtiin kuntaliitosten on pelätty vaikuttavan niitä heikentävästi levikkialueiden päällekkäisyyksien takia. Näin on etenkin Etelä-Suomessa. Kuitenkin paikallismedian ja –lehden asema saattaa vahvistua kunnan alueelta poismuuttaneiden tilatessa vanhan asuinkuntansa lehteä: lehti on usein ainoa tietolähde kunnan asioista. Kuntien yhdistymistä suurempi uhka paikallislehdille saattaakin olla postimaksukysymys.

Suomessa vahvat kunnat ovat paikallishallinnon perustana. Kuntalaisilla on mahdollisuus tehdä kuntalaisaloitteita, jotka on käsiteltävä ja joihin on myös vastattava; kansalaisliike voidaan järjestää esimerkiksi koulujen lakkauttamista vastaan. Oulun Mäntylän koulun tapaus nousi voimakkaasti esille keskusteluissa: koulun asioista on tiedottanut yksi ihminen, eikä käytännöllä ole ollut laillista perustaa.

Viimeisimmät kunnallisvaalit olivat syksyllä 2008. Vaaleissa vaalikelpoisia ovat kaikki kunnan täysi-ikäiset asukkaat eli ehdolla olevan ei tarvitse olla Suomen kansalainen. Äänioikeudessa voi olla poikkeuksia ja esimerkiksi valtionhallinnollisissa tehtävissä oleva ei voi äänestää. Osallistujat pohtivatkin sitä, voiko äänestää silloin, jos on työsuhteessa kuntaan (esimerkiksi kun kyseessä on koulun rehtori).

Kuntaa johtaa kunnan- tai kaupunginjohtaja. Kunnassa voi olla johtajana myös pormestari, mutta hänet valitaan vaaleilla, eikä hän siis ole virkasuhteessa kuntaan. Suomen ensimmäinen pormestari valittiin Tampereella 1.1.2007. Kunnanjohtaja voidaan puolestaan erottaa, sillä hänet on valittu pätevyysperustein. Kunnanjohtaja/pormestari-vastakkainasettelu herätti keskustelua osallistujissa. Eu-jäsenmaille on suositeltu pormestari-mallia, jossa pormestari valittaisiin suorin vaalein. Pormestarille haasteellista on mahdollisuus hankalien päätösten tekemiseen, koska jatkokaudelle pääseminen voi olla tuolloin vaakalaudalla.

Tiedottamisen merkitys on kunnissa keskeisessä asemassa ja viime aikoina esimerkiksi influenssarokotuksista tiedottaminen on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Kunnan nettisivut ovat tärkeä tiedotuskanava, mutta niiden toimivuudessa on eroja; sivuilla tulisi esimerkiksi olla esillä kaikki kunnan viralliset asiakirjat, jotka ovat paikallislehden toimittajalle tärkeä tietolähde. Mikäli kunnassa on tiedottaja, on häneen helppo olla yhteydessä. Kunnissa ja niiden toimintakulttuureissa on muutenkin suuria eroja ja esimerkiksi tiedotteita lähetetään paikallislehtiin vaihtelevasti. Paikallislehdissä on ensisijaisesti raportointia kuntien päätöksistä. Valtionhallinnossa tiedottamisen ja avoimuuden merkitys on jo sisäistetty, mutta kuntien virkamiehet ovat oma lukunsa eli vaikka laki julkisuudesta ja tiedonsaannista on olemassa, se ei ole vielä saavuttanut kuntatasoa. Virkamiehillä on siis myös velvollisuus tiedottaa valmisteilla olevista asioista, mutta käytäntö on usein eri. Tiedottamisen viivästymisestä voidaan valittaa, mutta uutinen ehtii luultavasti vanheta ennen kuin valitusta on loppuun saakka käsitelty. Falck kehotti hyödyntämään etenkin lautakuntien puheenjohtajien tietopaljoutta juttuja kirjoitettaessa.

Koulutuksessa keskuteltiin myös kunnallisjournalismiin liittyvistä mielenkiintoisista käsitteistä. Näitä ovat esimerkiksi kansalaisjournalismi, kansanjournalismi sekä palvelujournalismi-käsitteet. Palvelujournalismi-käsite sisältää ajatuksen siitä, että tekstin sisällä on sanallista mainontaa esimerkiksi kunnassa toimiviin kauppoihin liittyen. Palvelujournalismin lisäksi paikallislehdessä on oltava erityisen varovainen siinä, kenen suuhun asian laittaa sanotuksi, eikä jutuissa saa näkyä toimittajan oma mielipide.

Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että paikallislehdillä on vaikutusvaltaa, vaikka työ onkin usein enemmän raportointia kuin tutkivaa journalismia. Arvioitiin, että noin 25% lehden jutuista on kunnallispolitiikka ja byrokratian seuraamista ja puolet jutuista puolestaan käsittelee taloutta. Tällä hetkellä eniten keskustelua kunnissa herättää yhteistoiminta-alue, sillä päättäjätkään eivät vielä tiedä, miten asia uudistus alkaa toimia.

Koulutus oli suurelle osaa osallistujista pettymys, koska aihepiiri liikkui yleisissä ja heille jo tutuissa asioissa. Erityisesti osallistujat toivoivat, että kunnallistaloutta ja talouden tunnuslukuja auottaisiin esim. talousjournalismin koulutuksessa. Näin toivottiin löydettäväksi yleisiä kehityslinjoja sekä tietoa siitä, mitä luvut käytännössä tarkoittavat. Koska koulutus ei vastannut sille asetettuja odotuksia, pyritään toiveet ja koulutussisältöjen kuvaukset vastaisuudessa ottamaan entistä paremmin huomioon.

Koulutuksen aikana syntyi kuitenkin monia hyviä keskusteluja ja yksi aihe käsitteli paikallislehden asemaa ja tulevaisuuden näkymiä. Eräs koulutukseen osallistuja esitti ajatuksen, että paikallislehden tärkein tehtävä on hengissä pysyminen. Ajatus on mielenkiintoinen ja keskustelua aiheesta voi jatkaa tämänkin blogin sivuilla.

Lisätietoa kuntien tiedottamisesta saa Kuntaliitosta ja siellä voi olla yhteydessä Riitta Myllymäkeen. Valtionosuusjärjestelmistä puolestaan tietää Jouko Heikkilä.

Ks. www.kunnat.net

-Anu Isoaho