Sosiaalisen median vaikutukset mediamaailmaan, 17.3.2010

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia järjestää vuoden 2010 aikana sosiaalisen median seminaarisarjan ja Lokkaali oli mukana sarjan ensimmäisessä sosiaalisen median vaikutuksia mediamaailmaan tarkastelevassa tilaisuudessa viime keskiviikkona. Helsingissä Tieteiden talolla järjestetyn seminaarin puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen lehtori, VTT Janne Matikainen. Päivän muita puhujia olivat tutkija Esa Sirkkunen Tampereen yliopistosta, erikoistutkija Turo Uskali Jyväskylän yliopistosta, kanavajohtaja Maaretta Tukiainen SubTV:stä, kehityspäällikkö Seppo Roth Aamulehdestä sekä Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner.
Matikainen huomautti heti alkuun, että puhuttaessa sosiaalisesta mediasta on parempi käyttää sanaa yhteisöllinen media ja että käsite kattaa paljon enemmän kuin vain Facebookin, Twitterin ja YouTuben. Sosiaalinen media tarkoittaa käyttäjien tuottamaa sisältöä tietylle alustalle, joten siten esimerkiksi myös verkkokeskustelut kuuluvat tähän ryhmään. Käyttäjiä on paljon verrattuna sisällöntuottajien määrään ja toiminta on yksilölähtöistä ja verkostomaista. Tärkeää on ymmärtää, etteivät perinteinen ja sosiaalinen media ole keskenään kilpailijoita, vaan perinteinen media tarjoaa edelleen keskustelunaiheet ja sosiaalinen media vie viestiä eteenpäin.
Sosiaalisen median nousuun ovat vaikuttaneet mediatalouden globaalistuminen, tekninen kehitys (esimerkiksi laajakaistan yleistyminen) sekä poliittinen kehitys. Viestinnän ohjaus on esimerkiksi vapautunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuluttajista on tullut tekijöitä ja tekemistä leimaa vapaaehtoisuus, verkostomaisuus, osallistuvuus ja avoimuus. Tutkija Esa Sirkkunen muistuttaa, että median käyttäjä hakee osallistumisen kautta saatavaa palkkiota. Facebookin käytöstä ei saa rahaa, mutta huomiota sillä on helppo hakea. Vaikka tulevaisuus on muuttunut ennalta-arvaamattomaksi, on olennaista muistaa yleisön potentiaali: kun kuunnellaan kansalaisten toiveita, tippuu turhia liiketoimintamalleja pois ja se auttaa myös yrityksiä. Toki haasteitakin on eli kulttuuri yksilöllistyy ja sisällön laatu voi heikentyä, mutta Sirkkunen huomauttaa, että journalismin nimenomaan tulee vahvistaa linkkejä systeemisen ja elämismaailman eli julkisen ja henkilökohtaisen välillä. Lisäksi on tärkeää, että lisätään mahdollisuuksia ja tiloja vuorovaikutukseen. Tällaisia esimerkkejä voisi olla lukijakommenttien lisääminen toimituksen juttujen jälkeen ja sekä toimituksen että toimittajien omat blogit. Lisäksi voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä tapahtuisi jos ammattilaiset kommentoisivat netissä lukijoiden tuottamia tekstejä ja kuvia. Vaikka yleisö otettaisiin mukaan juttujen tekoprosessiin, niin sanottu pro+am-malli, tulisi silti journalististen koodien ja vastuun säilyä julkaisijalla. Tärkeää tulevaisuuden kannalta on sellaisen sisällöntuottamisen opettelu, että sisältöä voidaan levittää ja viedä eteenpäin useisiin lähteisiin. Ääripaikallisuus tulee korostumaan ja kansalaiskeskustelun ylläpito ja kehittäminen tulevat edelleen olemaan journalismin ydinaluetta. Sirkkunen korosti, että avoimuus ja selkeys ovat tärkeitä toiminnan kannalta ja sisältöjen (käyttö)arvo on sellainen lähtökohta, jonka varaan voi vasta sosiaalisessa mediassa rakentaa.


Erikoistutkija Turo Uskallilla oli käytössään alan uusimmat tutkimustulokset, sillä hän toimii tutkijana Piilaaksossa. Uskali huomautti, että maailman 6,8 miljardin uutisyleisö jakautuu useisiin erilaisiin yleisöihin, mutta olennaisempaa on huomioida maailmassa ihmisten välillä oleva digitaalinen kuilu. Sananvapaus on edelleen harvojen (1,3 miljardin ihmisen) etuoikeus ja sen esteenä on “Kiinan suuri palomuuri”. Voikin olla, että joudumme kohta puhumaan internetvapaudesta uutena ihmisoikeutena. Muutosvauhti maailmassa kiihtyy ja on vaikea ennustaa, mitkä sosiaaliset mediat ovat olemassa kahden tai muutaman vuoden päästä. Tähän mennessä menestyneimmät alustat sosiaalisessa mediassa ovat Facebook, Twitter, LinkedIn ja MySpace ja esimerkiksi Facebook ohitti Googlen eniten vierailtuna web-osoitteena Yhdysvalloissa 13.3.2010. Uskali tiivistääkin vaikutukset uutismediaan siten, että portinvartija-aikakausi tulee päättymään, kilpailu lisääntymään ja on otettava käyttöön uusia työkaluja ja lähteitä journalistiseen työhön. Yhdysvalloissa on kunnostauduttu sosiaalisen median vaikutusten tutkimisessa yleisön uutistottumuksiin. Perinteiset uutistoimistot ovat alkaneet hävitä uutiskilpailuja yleisölle ja toisinaan esimerkiksi Twitter on ollut reaaliaikaisen uutisvälityksen kärjessä. Näin esimerkiksi katastrofien uutisoinnin yhteydessä. Tärkeää on huomata, että ihmisten uutisannos tulee nykyisin useista eri lähteistä ja uutisaggregaattien merkitys onkin noussut huimaa vauhtia. Myös linkityksen ja uutisvideoiden merkitys on kasvanut ja uutisten voikin sanoa olevan aikaisempaa sosiaalisempia ja niiden kulutuksen aktiivisempaa. Trendi on myös se, että luotetaan ystävien ja oman alan guruihin uutislähteiden valinnassa. Lisäksi voidaan ennustaa tiedon määrän edelleen kasvavan, mobiilien päätelaitteiden käytön ja avoimen internetin yleistyvän ja paikallisuuden merkityksen sekä teknisen kilpailun kasvavan. Uudenlaisen uutisvälityksen huono puoli on se, että virheellisten uutisten mahdollisuus kasvaa ja luottamus voi mennä nopeasti, mutta todennäköistä on kuitenkin se, että muutamassa vuodessa kaikki maailman tieto on digitaalisessa ja erilaisten sovellusten muodossa ihmisten taskuissa. Uutisyleisöjä ei voi yrittää kehityksen tässä vaiheessa hallita, koska tuloksena olisi sensuuri tai itsesensuuri.

SubTV:n kanavajohtaja Maaretta Tukiaisen puhe korosti muiden tavoin sitä, miten tämän päivän lukija ja katselija tahtoo itse vaikuttaa vastaanottamansa ohjelman tai viihteen sisältöön. Kännykkään voi esimerkiksi tilata mobisodeja, tiivistettyjä ohjelmapätkiä. Netti on samalla tv, tv on pelattava tv ja faktan ja fiktion välinen raja hämärtyy koko ajan, mikä voikin olla se seuraava ”suuri juttu”. Ihmiset tahtovat elämyksellisyyttä ja niinpä esimerkiksi SubTV määritteleekin itsensä puheenaiheiden, ei ohjelmien, ostajaksi. Mediamaailma muuttuu entistä demokraattisemmaksi ja keskustelevammaksi. Muutos aiheuttaa paineita myös tiedottamiselle. Tieto ei välttämättä kulje katsojille enää markkinoinnin eikä toimittajien kautta, vaan tieto voi tulla blogistien kautta. Sosiaalinen media tarvitsee aina kohteen, jonka ympärille rakentua ja se haastaa perinteisen tv:n: sellainen kanava menestyy, joka voi tarjota kohteita ja mahdollisuuksia katsojille.

Toimittajien näkökulmaa seminaarissa edusti erityisesti Aamulehden kehityspäällikkö Seppo Roth. Hän keskittyi puheessaan toimittajan työtapoihin ja etiikkaan sosiaalisessa mediassa. Uudet, vuoden 2005 alussa käyttöön tulleet, journalistien ohjeet eivät anna vastauksia esimerkiksi Facebookin ja YouTuben kaltaisten medioiden myötä syntyneisiin kysymyksiin. Onko julkkiksen Facebook-päivitys uutinen vai kuuluuko se kirjesalaisuuden alaisuuteen? Saako uutista tehdä esimerkiksi Facebookin viharyhmästä? Saako toimittaja kuulua ”Turkis on murhaa”-nimiseen Facebook-ryhmään? Tässä vain muutamia kysymyksiä, joihin toimittajat joutuvat nykyisin miettimään vastauksia. Roth myöntää, että käytäntöjä vasta haetaan ja tällä hetkellä tilanne muistuttaa villiä länttä. Esimerkiksi BBC:llä on vain yksi maininta sosiaalisista medioista ohjeissaan; tosin Reuters julkaisi 10.3.2010 käsikirjan ”Reporting from the Internet”, joka pitää sisällään osion ”Social Media Guidelines” (ks. http://handbook.reuters.com/index.php/Reporting_from_the_internet). Käytännön vihjeitä Rothilla oli antaa. Hän kehotti toimittajia opettelemaan screenshottien käytön todisteina netissä olleista sisällöistä ja lisäksi hän kokee linkittämisen olevan hyvä asia lukijan kannalta, se antaa lisäinfoa lukijalle, ja lisäksi hän kehotti käyttämään Twitteristä ainoastaan valideiksi todettujen henkilöiden tviittejä.

Päivän viimeisen puheenvuoron käytti Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner. Hän puhui sosiaalisen median tulevaisuudesta ja vertaa perinteisen ja sosiaalisen median vastakkainasettelua suunnitelma- ja markkinatalouteen. Sosiaalisesta mediasta tekee tehokkaan sen ihmisiä sitouttava ulottuvuus, mikä puolestaan hyödyttää sekä yrityksiä että yksilöitä. Massamediaa voikin pitää satavuotiaana sivupolkuna, minkä jälkeen ollaan nyt palaamassa one-to-one-tilanteeseen. Ihmisistä tulee resistenssejä ostetulle medialle ja sen sijaan ansaitulla, sosiaaliseen mediaan pohjautuvalla medialla, on suuri läpäisyvoima, mikä puolestaan perustuu henkilökohtaisuuteen. Yritys voikin siis hyötyä sosiaalisesta mediasta antamalla sitä kautta itselleen inhimilliset kasvot. Lisäksi yrityksen työntekijät voivat toimia eräänlaisina anturoina sosiaalisessa mediassa toimiessaan: Facebookin tai vastaavan kautta saadaan ajantasainen tilannekuva siitä, mitä ihmiset haluavat, mutta tällainen toiminta vaatii yrityksiltä kontrollista luopumista ja aitoutta, sillä ihmiset ovat jostakin syystä sosiaalisessa mediassa oppineet erottamaan aitouden epäaitoudesta. Jokainenhan tietää elokuvista, että ”pahan korporaation” asettuessa ”hyvää ihmistä” vastaan, on lopputuloksena aina yksilön voitto. Onnistuessaan toiminnassaan yhtiö voi siis ansaita ihmisten luottamuksen ja näin, verkostoitumisen kautta, ansaita huomiota ja mediatilaa. Vastapainona sosiaaliselle medialle ja kansalaisjournalismille Jungner toivoisi perinteisen journalismin nostavan laaturimaansa ja antavan toimittajille enemmän aikaa tehdä laadukkaita ja tiiviitä juttuja.

Sosiaalista mediaa ei voi ymmärtää olematta siellä ja ainahan on mukava kokeilla uusia asioita, joten tavataan mekin sosiaalisen median parissa. Lokkaalikin on Facebookissa eli klikkaa http://www.facebook.com/home.php?#!/pages/Oulu/Lokkaali-hanke/342592524369?ref=nf!

Lisää sosiaalisen median seminaarisarjasta löydät osoitteesta http://sosiaalisenmedianseminaarisarja.blogspot.com/

-Anu Isoaho