Lokkaali-hankkeen blogi

Lokkaalin toiminta on päättynyt - kiitos osallistujille!

2011-01-25T23:00:00.000-08:00

Tiedote 25.1.2011

Kaksi vuotta käynnissä olleen paikallislehtien koulutushanke Lokkaalin varsinainen toiminta päättyi 21. tammikuuta Teatteri Riossa järjestettyyn suureen päätösseminaariin. Loppuunmyyty tilaisuus keräsi salin täyteen media-alan ammattilaisia, opiskelijoita ja sai valtakunnallista näkyvyyttä medioissa ympäri Suomen.

Projektipäällikkö Ulla Alakangas jatkaa hankkeen päättämistoimien parissa maaliskuun 2011 loppuun saakka. Hankkeessa toimineen Anu Isoahon työt päättyvät tammikuun lopussa.

Lokkaalin päätöskokonaisuus LoCaali 2.0 pitää sisällään päätösseminaarin lisäksi samaa nimeä kantavan artikkelikokoelman, joka julkaistaan helmikuussa 2011. LoCaali 2.0 -sivusto jää elämään hankkeen päättyessä, joten jatkossa kannattaa klikata itsensä osoitteeseen www.paikallismedia.blogspot.com sekä LoCaali 2.0:n Facebook-ryhmään, jossa on jaossa mm. seminaaripuhujien esityksiä ja katkelmia tulevasta kirjasta.

Lokkaalin henkilökunta kiittää lämpimästi kaikkia hankkeeseen osallistuneita lehtiä, freelancereita, yhteistyökumppaneita, sidosryhmiä sekä rahoittajia ja toivottaa parhainta menestystä tulevaan kaikille!

MVV, päivä 2, osa 2

2010-11-12T06:14:00.000-08:00

Aamupäivän Alf Rehnin puheenvuoron jälkeen oli vaikea keskittyä enää mihinkään muuhun kuin tulevaisuuden uusiin vaihtoehtoihin. Seuraavanlaista tietoa tarttui kuitenkin mukaan..

Sub TV:n kanavajohtaja Maaretta Tukiainen toi mukanaan uusimmat trendit ja uutiset Cannesin tv-messuilta. Katsomiskokemus tulee rikastumaan esimerkiksi yhteisöllisen tv:n muodossa; Tukiainen puhui niin sanotusta kahden screenin katsomistavasta eli siinä televisiosta katsottua ohjelmaa kommentoidaan samaan aikaan esimerkiksi Facebookissa. Katsomiskokemuksesta tulee siis jaettua katsomista. Toinen trendi on "transmedia storytelling", monimediainen kerronta. Siinä tarinaa kerrotaan usean välineen kautta, mikä mahdollistaa myös katsojien osallistumisen "tapahtumaan".

Päivän kolmas mielenkiintoinen esiintyjä oli SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner. Tuttuun tapaansa Jungner kertoi tarinoita sosiaalisesta mediasta. Vaikka alunperin sosiaalisesta mediasta innostuneet ihmiset ovatkin alkaneet kyseenalaistaa sen mielekkyyttä (esimerkiksi sosiaalisen median kuva siitä, mitä ihminen on, on pielessä), on jokaisen kuitenkin myönnettävä, että sosiaalinen media on tehokas: Jungnerin mukaan tunnevaste tietotulvassa säilyy, mistä esimerkkinä on vertaissuositukset. Jos joku suosittelee tuotetta kaupassa, harva ottaa suosituksesta onkeensa. Toisin on netissä ja esimerkiksi keskustelupalstoilla.

Sosiaalisen median etu on myös siinä, että tieto kulkee siellä ilman kustannuksia. Esimerkkinä Jungner kertoo groudsourcingin hyödyntämisestä Haitin maanjäristyksen yhteydessä. Vapaaehtoisjoukko kävi läpi satelliittikuvia netissä tuhoalueesta määritelleen alueet, joilla oli kuollut/elävä/eos-ihminen.

Pari irrallista ja hyödyllistä ajatusta Jungnerilta.
1) Sosiaalinen media on ihmisgoogle.
2) Käytettävyys netissä on yhtä kuin pastellisävyt ja pyöreät kulmat.
3) Ihmiset muuttavat harvoin mielipidettään joukon räyhäämisen takia: oivaltaminen on ainoa tapa päästä ennakkoluulon yli.
4) Idea ei ole arvokas, koska niitä on paljon. Arvokasta on se, miten idea konkretisoituu teoiksi.

Päivän kruunasi Franticin toimitusjohtajan Sami Relanderin puheenvuoro. Relander puhui digitaalisen maailman saastumisesta ja sen hallinnasta. Lyhyesti hänen puheenvuoronsa voisi tiivistää seuraavaan lauseeseen: "Nykytilanteen analysointi ei riitä kovin pitkälle, vaan pitää mennä sinne, minne pallo on menossa." Kun mitta tulee täyteen, palataan perusteisiin ja valta siirtyy instituutioilta yksilöille.

Jotta uutta pystytään luomaan, tulee UNELMOIDA.

-Anu Isoaho

MVV, päivä 2, osa 1

2010-11-11T05:42:00.000-08:00

Markkinointiviestinnän viikon toinen päivä 27.10.10 oli kerrassaan mielenkiintoinen. Suunnistimme ensimmäiseksi kuuntelemaan Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehniä. Rehn pääsi viime vuonna ainoana suomalaisena The Times -lehden Thinkers 50 -sivustolla liikemaailman huippuajattelijoiden listalle. (Hyvä juttu Rehnistä oli esimerkiksi lauantaina 6.11.10 Helsingin Sanomissa.) Hän on sanonut "pahasti" niin Nokiasta, sosiaalisesta mediasta kuin brändeistäkin, mutta ainakin minulle tuli hänen puheestaan ennen kaikkea helpottunut olo: vihdoinkin joku uskaltaa pyytää ihmisiä ottamaan järjen käteensä. Mitä Rehnin puhe sitten piti sisällään?

Rehn vastasi häntä kohtaan osoitettuun kritiikkiin. Miksi ihmisten innostus sosiaalista mediaa kohtaan on hänen mielestään huolestuttavaa? Ensiksikin ihmiset muodostavat kiintymyssuhteen asioihin ja silloin on aina vaarana se, että kyseessä oleva asia "rakastetaan kuoliaaksi". Toiseksi on olemassa asia nimeltään "The Law of Large Numbers". Kun yhä useampi henkilö yrittää, yhä useampi myös epäonnistuu. (Rehn viittaa 22.9.10 julkaistuun Mainostajien liiton mainosbarometriin, jonka mukaan 94 % yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa ensi vuonna markkinoinnissa. Kuinka moni oikeasti sen toteuttaa ja kuinka moni tietää tarpeeksi esimerkiksi siitä, mikä toimii sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä?) Kaikilla ei voi siis olla aina kivaa. Rehn nosti esiin myös kysymyksen "mitä tapahtuu keskustelulle?". Epämiellyttävä kysymys sillon, kun uskotaan, että tiedetään jo kaikki. Menossa on siis teini-iän ongelmien toinen vaihe.

Rehnin mukaan on tärkeää pohtia sitä, miten me ihmisinä näemme tulevaisuuden. Ihmisillä on tapana jäädä kiinni tiettyyn tulevaisuudenkuvaan ja voimme nähdä kaksikin vaihtoehtoa mutta emme kolmatta. Uusia haasteita ovat moninaisuuden oikea tuleminen, lupauksien lunastaminen ja eksploitaation välttäminen. Moninaisuus näkyy myös siinä, miten teknologia nähdään. Sosiaalinen media on pidettävä hengissä, mutta se ei auta, mikäli organisaatiot eivät muutu samalla. Organisaation ongelmaksi muodostuukin se, miten "organisoidaan organisaatio" ottamaan vastaan sosiaalinen media. Organisaation päälogiikka kun on vastustaa muutosta ja luoda rauhallisuutta. Minkälaista organisaatioteoriaa sitten tarvitaan? Tähän Rehn ei anna suoraa vastausta, mutta koska organisaatio ei muutu itsestään, on asiaa mietittävä tarkkaan.

Rehn huomauttaa, että sosiaalinen media syntyi noususuhdanteen aikana. Runsauden aikakaudesta olaan nyt menossa johonkin suuntaan mutta mihin. Ylioptimistinen ajattelumme voi osoittautua ongelmalliseksi ja meidän on hyväksyttävä ajatus siitä, että kaikki ei tule menemään parhain päin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tarvetta uudelle ajattelulle on siis olemassa. Viestintä on oikeasti tärkeää, eivätkä ainoat vaihtoehdot ole kopiointi ja hypen ostaminen. (Passiivisuus ja hiljaisuuskin voivat olla ok.)

Lopuksi eväitä arkeen. Mitä on ETC? Emotions, Trust, Control. Markkinointiviestintä ei voi aina olla kivaa (Emotions), keskustelua on oltava, jotta luottamus säilyy silläkin uhalla, että syntyy vastareaktioita ja -ilmiöitä (Trust) ja tulee miettiä, miten oikeasti voidaan hallita sitä, mitä tulee tapahtumaan (Control).

-Anu Isoaho
(Puhe oli niin innostava, että tekstissä osa voi olla omaa tulkintaani.)

MVV, päivä 1, osa 2

2010-11-10T00:50:00.000-08:00

Oma suosikkini markkinointiviestinnän viikon ensimmäisen päivän puheenvuoroista oli viestintäkonsultti Mika Horellin esitys siitä, miten uutiskynnys ylitetään USA:n valtamediassa. Horelli on toiminut reilun kymmenen vuoden ajan Suomen New Yorkin suurlähetystön viestintäkonsulttina ja palannut nyt Suomeen. Horellin viestinnän konsultointiyritys Newsbrokers Oy onkin erikoistunut uutisointiin ja viestintään.

Viime aikoina suomalainen design on päässyt hyvin esille sellaisissa suurissa amerikkalaisissa julkaisuissa kuin The Boston Globe ja The New York Times. Horellin mukaan Timesin lukijat ovat tarkkoja siitä, keistä taiteilijoista he haluavat lehdestään lukea. Yksi heistä on Karita Mattila. Myös Jorma Elo ja Osmo Vänskä ovat suomalaisen kulttuuriuutisoinnin menestystarinoita Yhdysvalloissa. Lehdet siis kirjoittavat siitä, mistä lukijat haluavat lukea.

Hankalaa Yhdysvaltain uutiskynnyksen ylittämisestä tekee valvonta ja ihmisten kriittisyys. Uutisointia valvotaan, koska kilpailu on kovaa ja tarjontaa paljon. Puffit ja tyrkyttäminen eivät toimi, mutta viihdearvoa omaava viesti on helpompi saada läpi uutisarvoisesta viestistä puhumattakaan. Viime aikoina mediakentässä on alkanut tapahtua muutoksia, kun erilaiset pr- ja viestintätoimistot ovat alkaneet tuottaa tarpeeksi laadukasta ja lehdille ilmaista journalistisesti tuotetun näköistä materiaalia. Myös detaljin uutisointi voi tuottaa tulosta. Asiaa voi lähestyä miettimällä "mitä minä keksin tuoda julki tästä asiasta"-mentaliteetilla. Horelli mainitsee esimerkkinä jutun lomakeskuksesta, jossa kerrottiin, miten keskuksen uuden parkkialueen parkkiruudut maksavat 250 000 dollaria kappaleelta. Jutun huomioarvo kasvoi tällaisen yksityiskohdan huomioimisella ja keskus sai mainetta tasokkaana ja kalliina lomapaikkana.

Yhdysvaltain uutisvälineissä läpi pääsemiseksi on myös tunnettava ihmisiä henkilökohtaisesti ja oltava hyvät verkostot. Ylipäätään kokemusta ja kontaktipiirejä arvostetaan suuresti, joten usein isot pr- ja viestintätoimistot ovat välttämättömiä kumppaneita. Horelli mainitsee erinomaisena esimerkkinä Applen, joka on lyönyt itsensä läpi nimenomaan jatkuvan tiedottamisen kautta. Hyvä kriisitiedotus ja julkisuuden hallinta ovat keskeisiä seikkoja. Applen tuotteista puhutaan koko ajan ja iPhone on noussut roolimallin asemaan.

Amerikkalaisille on tärkeää se, miltä jokin asia tuntuu ja he ovat myös erittäin kriittisiä; tuotteen on oltava uniikki ja yrityksen palvelun erinomaista, jotta se tekee vaikutuksen amerikkalaisyleisöön tai -ostajaan. Lisäksi keskeistä on ymmärtää se, että amerikkalaiset seuraavat paljon ruohonjuuritason juttuja ja blogeja eli he etsivät koko ajan uutuuksia ja innovatiivisuutta.

Horelli kertoo puheenvuoronsa lopuksi tarinan siitä, miten suomalainen uistimia myyvä yritys Rapala löi itsensä läpi Yhdysvaltain markkinoilla. Tarvittiin sattuma ja kalastuksesta pitävä toimittaja. Toimittaja vakuuttui koekäytön jälkeen Rapalan uistimien erinomaisuudesta niin paljon, että päätti kirjoittaa niistä jutun LIFE-lehteen. Juttu ilmestyi 5.8.1962. Päivä on sama, jolloin Marilyn Monroe kuoli ja lehdestä tuli samalla näyttelijän muistonumero. Rapala sai kuukauden aikana kolme miljoonaa uistin-tilausta.

-Anu Isoaho, teksti ja kuvat

Markkinointiviestinnän viikko, päivä 1, osa 1

2010-10-28T23:53:00.000-07:00

Tämän vuoden Markkinointiviestinnän viikko järjestettiin Wanhassa Satamassa Helsingissä 26.-27.10.2010. Osallistuin tilaisuuteen ensimmäistä kertaa ja päivien aikana tarjolla ollut hyvien puhujien ja uuden, ajankohtaisen tiedon määrä yllätti täydellisesti. Ensimmäisen päivän aikana otettiin muun muassa haltuun "Global PR Toolkit" (esittelijänä toimi Richard Houghton, ICCO:n toimitusjohtaja) ja kansainvälistä viestintää (esittelijänä vanhempi viestintäkonsultti Mari Saarinen AC-Sanafor Oy:stä).

Näytteilleasettajia olivat käytävät ja hallit täynnä. Hienoa oli päästä ensimmäistä kertaa testaamaan iPadin toimivuutta; hyvin siinä esimerkiksi Suomen Kuvalehden materiaali toimi. Lehtijuttuun Afganistanista oli lisätty video, mikä rikastutti lukukokemusta. Vaikka laitetta onkin kritisoitu siitä, että se on iPhone suurennetussa koossa, on se mielestäni miellyttävä käyttää ja toimii hyvin esimerkiksi matkoilla. Se on kannettavaa tietokonetta huomattavasti kevyempi ja näytöllä olevaan näppäimistöön tottui nopeasti. Perinteistä paperilehteä ja kirjaa en tosin ole valmis vaihtamaan pois!

Yhdestä päivän mielenkiintoisimmasta puheenvuorosta vastasi MTV Median tuoteryhmäpäällikkö Pasi Raassina. Hän kertoi mainonnan eri tasoista verkkomediassa. Mielenkiintoisia huomioita oli useita: netti-tv on erinomainen kohderyhmämedia, sisältöyhteistyö on nousussa (esimerkiksi MTV:n Helmi-sivuston ja Nivean yhteistyö) ja sosiaalinen media on muutakin kuin Facebook ja asiakassuhde. Sosiaalista mediaa on esimerkiksi kommentointimahdollisuus urheilu-uutisten yhteydessä ja näin muodostuu helpommin lojaliteettisuhde mediaa kohtaan. MTV:n urheilu-uutisia netissä on kommentoitu yli 3 miljoonaa kertaa!

Sanoma Magazines Finlandin Yritysjulkaisujen verkkopäätoimittaja Harri Lindfors ja tuottaja Outi Pippuri toivat sanomaa tarinoiden merkityksestä. Tarinat tarjoavat tarttumapintaa ja journalismi puolestaan on tosielämän tarinaa. Lehdellä on henkilökohtainen side asiakkaaseen ja onkin tärkeää miettiä, keitä ovat ihmiset joille lehteä aletaan tehdä. Hyvin tehty sisältö koukuttaa myös verkossa ja samalla se nousee hakukoneoptimoinnissa. Siinäpä muistettavaa seuraavaksi kirjoituskerraksi! MVV:n päivä 1 jatkuu vielä seuraavassa blogikirjoituksessa...

-Anu Isoaho, teksti ja kuva

Luovaa ydinasennetta päiväänne!

2010-10-05T08:02:00.001-07:00

Projektipäällikön työssä on kivaa se, että pitää olla perillä hankkeen eri osa-alueilla tapahtuvista uusista virtauksista. Tänään kävin tutustumassa erilaiseen tapaan järjestää työyhteisövalmennusta Luova Ydinasenne -seminaarissa ja täytyy sanoa, että päivä todellakin oli "täysin uudenlaisella tavalla" järjestetty, kuten markkinoinnissa oli luvattu.

Vai oletko sinä ollut ennen seminaarissa, jossa soitetaan jazzia livenä, lauletaan iskelmiä, imporovisoidaan, lausutaan afrikkalaisia sananlaskuja ja lasketaan innostumisen matematiikkaa? Kaikesta päivään mahtuvasta häröilystä huolimatta tilaisuuden anti oli ajatuksia herättävä, opettavainen ja ennen kaikkea piristävä. Koulutus oli Voimaa osaamisesta -hankkeen järjestämä ja kouluttajana toimivat Lenni-Kalle Taipale, Mikko Kuustonen, Jukka Perko sekä Jouko Paananen.

"KANNETTAVASTA VEDESTÄ KANNETTAVAAN TIETOKONEESEEN"

Kouluttajat muistuttivat kuulijoille, miten Suomessa eletään vaurauden ääripäätä, kun katsotaan asioita koko maailman näkövinkkelistä. Sadassa vuodessa Suomi on tullut 12 kertaa rikkaammaksi ja kehitysmaavaiheesta on noustu hyvin nopeasti hyvinvointivaltioksi. Vauhti on kiihtynyt ehkä liiankin kovaksi ja pahimmillaan kiireen taakse on helppo piilottaa oman elämän peruskysymykset. Kiirettä arvostetaan ja se on seksikästä, mutta samaan aikaan Kelan arvioiden mukaan jopa 40 000 ihmistä saa työkyvyttömyyseläkettä työuupumuksen takia (lähde).

Jouko Paananen

Kouluttajat kertoivat Yhdysvalloissa tehdystä kiintoisasta testistä ihmisten käyttäytymiseen liittyen. Maailmankuulu huippuviulisti oli mennyt soittamaan lippalakissa ja farkuissa maan pääkaupungissa sijaitsevalle metroasemalle 3,5 miljoonan dollarin arvoisella viulullaan tunnettuja kappaleita tunnin ajaksi. Ohi kiiruhtaneesta ihmismassasta kuuntelemaan oli pysähtynyt kuusi ihmistä ja viulukoteloon oli kolahtanut kolmisenkymmentä dollaria. Viisi pysähtyneistä oli lapsia. Seuraavana päivänä salillinen hienostuneita viulumusiikin ystäviä maksoi 150 dollarin pääsylipun saman viulistin konserttiin. Tarinan opetus oli, että välillä on hyvä pohtia, mitä muuta menetämme tai emme ehdi erottaa kiireen takia.

"KOLLEKTIIVINEN LUOVUUS PESEE EINSTAINIT"

Lenni-Kalle Taipale sanoi suoraan, että jos on kyyninen, niin bändistä saa kenkää, mutta toisaalta jo yhden soittajan vaihtuminen muuttaa täysin ryhmäkemian. Kun on kyse luovista ihmisistä, on opittava sietämään hierrettä ja on vain uskallettava sanoa, miltä tuntuu. Usein luovilla ihmisillä on samaan aikaan sekä hyvä että huono itsetunto. Samoin me kaikki olemme välillä kilttejä puurtajia, piittaamattomia sooloilijoita, tärkeitä avainhenkilöitä sekä aktiivisia seurailijoita (näitä tyyppejä valoitettiin hulvattomilla improvisaatioesimerkeillä yleisön riemuksi). Kotiläksyksi erilaisuuden sietämiseen kouluttajat suosittelivat Jussi T. Kosken kirjaa Luova hierre, jossa luovuutta tarkastellaan sekä välinearvona ja kilpailutekijänä että itseisarvoisena, hyvään elämään ja elämänlaatuun kuuluvana asiana.

Kouluttajat muistuttivat, että tänäpäivänä ollaan jatkuvasti luovuusvaatimusten edessä eikä se ole enää "vain taiteilijoiden juttuja". Luovuudessa joudumme ottamaan riskejä, sillä onnistumisia edeltää aina liuta epäonnistumisia ja niitä ei tule pelätä. Improvisaatio auttaa sietämään epäonnistumisia paremmin ja siinä pääsee alkuun muistamalla neljä avainkohtaa:

1. Sovittaminen:
- Mieti mitä voi muuttaa ja mikä kannattaa säilyttää.

2. Vaikuttaminen:
- Älä muutu kaikkitietäväksi kyynikoksi vaan uskalla olla utelias ja innokas, niin pystyt vaikuttamaan asioihin.

3. Toimintalähtöisyys:
- Heittäydy ja ylitä itsesi. "Muista, jos et soita vääriä ääniä, et ole yrittänyt tarpeeksi."

4. Jalostaminen:
- Älä panttaa tietojasi vaan anna ne työyhteisön käyttöön. Maailma on täynnä innovaatioita, jotka ovat syntyneet sivutuotteista tai vahinkona. Kokeile huonojen ideoiden palavereja.

Päivän ydinoppina oli ehkä kehoitus alkaa luomaan työympäristöön turvavyöhykettä, jossa jokainen uskaltaa jakaa, onnistua ja mokata turvallisesti. Aloittaa voi omasta itsestään. "Ala puhumaan hyvää toisten selän takana, äläkä lähde mukaan pahanpuhumiseen ja se kantaa ajan myötä yllättävää hedelmää."

Niin helppoa se taitaa olla, jos sen aina vain muistaisi.

- Ulla Alakangas

Pelillistymistä oppimassa

2010-10-04T05:36:00.000-07:00

“Pelit sosiaalisissa verkkopalveluissa, kuten Facebookissa, ovat sosiaalisen median menestystarinoita sekä käyttäjämääriltään että kannattavuudeltaan - suosituinta Facebook-peliä FarmVilleä pelaa päivittäin n. 30 miljoonaa ihmistä. Pelien vetovoima on hyödynnettävissä myös laajemmin: Palveluiden ja sovellusten “pelillistäminen” voi edesauttaa rikkaamman käyttäjäkokemuksen luomisessa.”

Kuva FarmVille-pelistä (Wikipedia).

Osallistuin Dimeke-hankkeen järjestämään Pelillisyyttä sosiaaliseen mediaan –työpajaan 29.9. Oulun yliopistolla. Kouluttajana tilaisuudessa toimi pelialan superammattilainen FT Aki Järvinen.

Meille Facebookin peruskäyttäjille palvelussa pörrääminen on lähinnä hauskuuttavaa hömppää, jolla virkistäydymme päivän velvollisuuksien välissä ja usein ei tule mietittyä, että mitä kaikkea tähän ilmiöön nimeltä Facebook todella liittyy. Valistuneemmat käyttäjät hyödyntävät Facebookia tiedon etsimiseen ja jakamiseen tarkoituksenaan jopa hyötyä palvelusta esimerkiksi hankkimalla järjestämilleen tapahtumille osallistujia, mutta joillekin Facebook merkitsee todellista bisnestä ja rahantuloa.

Kouluttaja Aki Järvinen kertoi, että hänen yrityksensä luomalla Facebook-pelillä on 2 miljoonaa päiväkäyttäjää. Hauska laskelma on, että vaikka vain 1 prosentti käyttäjistä innostuisi hankkimaan pelin maksullisia lisäpalveluita dollarilla päivässä, niin se tarkoittaisi jo 20 000 dollarin kassavirtaa – päivässä! Voidaan siis todella puhua liiketoiminnasta. FarmVille-pelin kehittänyt Zynga myy nykyisin jopa yli miljoonalla dollarilla päivässä virtuaalisia tuotteita!

The Social Network -elokuvan juliste. Facebookin perustajasta kertova elokuva tulee ensi-iltaan Suomessa 22.10.2010

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse liittyä pelkästään Facebookiin. Päivä tarjosi lukuisia esimerkkejä ja ohjenuoria, joita käsiteltiin käytännön suunnitteluharjoitusten kautta.

Harjoitusten aikana minulle alkoi hahmottua, että mitä pelillistäminen eli gamification merkitsee. Lyhykäisyydessään se on “pelillisten rakenteiden tuomista muiden aktiviteettien oheen.” Esimerkiksi S-ryhmä voisi helposti pelillistää bonuspisteiden keräämisen ja sitä kautta koukuttaa asiakkaita pelaamisen kautta asioimaan entistä enemmän S-ryhmän liikkeissä.

Mutta miksi ihmiset haluavat pelata? Järvisen mukaan painavia tekijöitä ovat uteliaisuus, virtuositeetti, huolenpito ja sosiaalisuus. Halutaan saada mielihyvää. “Tunnekokemukset tekevät kokemuksista elävämpiä ja muistiinpainuvampia myös peleissä.” The Fun Theory –sivustolla on nähtävillä hauskoja esimerkkejä, miten hyötyä ja huvia on yhdistelty esimerkiksi pullonpalautuksen pelillistämällä.

Minusta olisi kiinnostavaa ideoida, että miten paikallislehtien sähköisiä palveluita voisi pelillistää. Tiedän, että siinä on varmasti monenlaisia haasteita, mutta kehitystrendejä on syytä seurata vähintäänkin syrjäsilmällä. Nykyajan lapset kun ovat tottuneet, että kaikki vakavasti otettavat elokuvatkin pitää voida pelata. Ehkä uusi sukupolvi tulee vaatimaan samaa myös lehdiltä?

- Ulla Alakangas

Sunnuntai 19.9.2010 Alueellisilla journalismin päivillä

2010-10-03T03:35:00.000-07:00

Osaako journalisti ohjeensa verkossa?

Sunnuntaiaamun aloitti Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Hän kertoi, että JSN:n toukokuussa annettu periaatelausuma nettilainaamisesta on otettu heti käyttöön mediassa ja muutenkin lehdissä on tapahtunut sisäistä ryhdistäytymistä: nyt ollaan valmiita antamaan tunnustusta kilpailevalle välineelle. Esimerkiksi linkitysvelvollisuus lainattavaan juttuun on yksi asia, johon on kiinnitetty huomiota. Tarkoituksena on ennen kaikkea hyvä palvelu. Uimonen huomautti, että perustyö journalismin uskottavuuden puolesta tai sitä vastaan tehdään toimituksissa. Julkisen sanan neuvosto voi vain korjata ilmeisiä virheitä tai se voi linjauksillaan yrittää estää virheiden syntymistä. Julkisen sanan neuvoston toiminta on uudistumassa ja uudistukset tulevat voimaan vuodenvaihteessa. Uimonen huomautti vielä lopuksi, että toimittajan tulee aina asettua tavallisen ihmisen puolelle: lehden asiakas on tavallinen ihminen eikä esimerkiksi kunta.

Paikallista etiikkaa?

Lokkaalin osuudessa projektipäällikkö Ulla Alakangas kertoi hankkeesta ja sen toiminnasta, minkä jälkeen Oulun seudun ammattikorkeakoulun journalismin yliopettaja Pertti Sillanpää esitteli Lokkaalissa tehtyä selvitystä paikallislehtien tekijöiden työssään kokemista eettisistä haasteista. Paikallista etiikkaa?-selvityksen lähtöolettamuksena oli se, että työskentely paikallislehdessä on erilaista kuin esimerkiksi Yleisradiossa tai maakunnan ykköslehdessä. Erityisesti teksti- ja piilomainonta koetaan ongelmaksi jokapäiväisessä työssä. Vaikka vastaajilla on selkeä käsitys hyvästä paikallisjournalismista, saattaa käytäntö poiketa teoriasta. Toimittajan työtä ohjaavat Journalistin ohjeet, oman talon toimintatavat sekä oma järki, kokemus ja omatunto. Painostusta lehtien toimittajat saavat kokea kuntien yrityksiltä poliitikoilta. Suhde kunnallisiin päättäjiin on viileän asiallinen. Tärkeänä asiana selvityksessä nousi esille se, että lehteä tehdään lukijoille ja kaikessa pyritään luotettavaan tiedonvälitykseen. Lokkaalin selvitystä kommentoivat viestinnän asiantuntija ja entinen Enontekiön Sanomien ja Kittilälehden päätoimittaja Riitta Muhonen sekä Lestijoki-lehden toimittaja Kati Kinnunen. Muhosen mielestä paikallislehden toimittaja on palveluammatissa enemmän kuin esimerkiksi maakuntalehden toimittaja. Lehden tehtäviin kuuluu myös paikkakunnan kehittäminen.

Median ja journalismin suunta

Päivän päätti Helsingin Sanomien päätoimittaja/kustantaja Mikael Pentikäinen puheenvuorollaan median tulevaisuuden haasteista. Hän antoi myös kattavan kuvauksen tämän päivän tilanteesta: Suomessa medialla on suuri vapaus, mutta mainontaa rajoitetaan usein turhaan. Lisäksi kansainvälinen sananvapaus on kiristynyt ja esimerkiksi viime vuonna kuoli 110 toimittajaa. Sananvapaus ei voi koskaan olla liian suuri, koska se on demokratian edellytys ja sen avulla ihmiset voivat muodostaa oman näkemyksensä asioista, mutta sitä voidaan käyttää vastuuttomasti.

Median murroksen Pentikäinen kertoi olevan suurin sitten Gutenbergin painokoneen: siinä missä painotekniikka mahdollisti sananvapauden ja levikin, on netti tämän ajan painokone. Netti levittää vapautta ja kansainvälisyyttä, mutta vaikeuttaa samalla sanan hallintaa. Myös vaikuttaminen ujuttautuu sisältöihin. Murros muuttaa mediamaisemaa ja kansallinen/kansainvälinen-vastakkainasettelu hakee tasapainoa. Mediamurros kuntaliitoksineen vaikuttaa myös paikallislehtien toimintaan. Levikkituottoa uhkaa netin ilmainen sisältö ja toimituksista on jouduttu vähentämään liikaa väkeä. Tällaisessa tilanteessa Pentikäinen kutsuukin huomiota lehtien ja toimitusten johtamiseen.

Sosiaalinen media on tuonut mukanaan myös positiivisia seuraamuksia, kun esimerkiksi diktatuureissa elävät ovat saaneet ääntään kuuluviin. Lisäksi netti on antanut mahdollisuuden kertoa ja antaa sisältöä lukijoille koko ajan, vaikka nopeuskilpailulla on taas puolestaan ollut varjopuolensa. Liiketoiminnalliset haasteet ovat oma lukunsa. Erilaiset lukulaitteet tulevat lyömään läpi maailmalla ja myös Suomessa, mikä saattaa horjuttaa sanomalehtien asemaa. Nettipalveluiden ja lukulaitteiden hinnoittelu on haasteellista, sillä maksullisista palveluista tulee tehdä houkuttelevia samalla kun tarvitaan resursseja tehdä myös verkkolehteä ja omaa sisältöä. Kaikesta tästä huolimatta tai siitä syystä Helsingin Sanomille tulee lukulaitelehti heti, kun laitteita on saatavilla Suomessa. Lopuksi Pentikäinen huomautti, että tämä on ennen kaikkea kokeilemisen ja uuden rakentamisen aikaa ja journalismi on parempaa kuin koskaan.

Jim Morrison on sanonut: se joka hallitsee mediaa, hallitsee mieliä.

-Anu Isoaho

Alueelliset journalismin päivät Oulussa 18.-19.9.2010

2010-10-01T07:17:00.000-07:00

Lauantai 18.9.2010 Alueellisilla journalismin päivillä

Sananvapaus ja yksilön oikeudet

Viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka avasi lauantaipäivän aiheella Journalistin sananvapaus ja yksilön oikeudet. Tiilikan mukaan Suomi on saanut 14 loukkaustuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja näin ollen on ollut syytä kartoittaa lainmuutostarpeet. Tiilikka on selvittänyt asiaa oikeusministeriön toimeksiannosta ja hän huomautti, että Suomi on ollut osa Euroopan ihmisoikeussopimusta 1990-luvulta asti, kun taas tutkimuksessa mukana olleet Ruotsi, Norja ja Alankomaat ovat kuuluneet siihen jo 1950-luvulta. Tiilikka tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, ettei Suomen lainsäädäntö ole muita maita rajoittavampaa, mutta ihmisoikeudet eivät ole vielä juurtuneet osaksi lainsoveltamista niin vahvasti kuin muissa maissa. Lain soveltaminen on jäykkää ja kaavamaista, vaikka lainsäädäntö mahdollistaisi myös sananvapausmyönteiset ratkaisut. Suomessa harmaata aluetta ovat erityisesti uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Tiilikan tutkimuksesta löytyy lisätietoa osoitteesta: www.om.fi/1274105758500.

Medianvapaus ja viranomaisaineistojen saanti

Päivän toinen puhuja, Jyväskylän yliopiston erikoistutkija Heikki Kuutti, kertoi MEDIADEM- ja Julkisuuslakiprojektien pohjalta siitä, miten Suomen virkamiehet eivät edelleenkään ole sisäistäneet vuonna 1999 voimaan tullutta lakia asiakirjajulkisuudesta. Viranomaisten ymmärrys on puutteellista etenkin julkisuusperiaatteesta ja omista velvoitteistaan. Tutkimustietoa aiheesta löytyy osoitteesta www.julkisuuslaki.fi. Lisäksi Journalismin kritiikin vuosikirja löytyy osoitteesta: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-8030-0.pdf.

Paneelikeskustelu: Milloin tietoa on riittävästi?

Iltapäivä käytettiin paneelikeskusteluihin ja ensimmäiseksi keskusteltiin aiheesta Milloin tietoa on riittävästi?. Keskusteluun osallistuivat Ylen Silminnäkijä-ohjelman tuottaja Hannele Valkeeniemi, Keskustan kansanedustajaehdokas Jarmo Korhonen, viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka ja Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen. Nieminen korosti sitä, ettei tietoa voi koskaan olla riittävästi, mutta noudattamalla Journalistin ohjeita, Julkisen sanan neuvoston ohjeistuksia sekä toimituksen omaa ohjeistusta, pääsee jutunteossa pitkälle. Lisäksi puhuttiin niin sanotusta "yhden lähteen politiikasta" Silminnäkijä-ohjelman Matin talot-jakson yhteydessä. Valkeeniemi piti kiinni väitteestään, että nimetön lähde jutun taustalla oli olemassa, mutta että juttu muotoiltaisiin toisin mikäli se tehtäisiin nyt. Tiilikka huomautti, ettei yhden lähteen käyttö ole kiellettyä, mutta toki avoimesti esiinlausuttu lähde on parempi kuin salattu lähde, koska tällöin yleisö voi vapaammin tehdä omat johtopäätöksensä. Paneelissa keskusteltiin myös Ylen Moskovan avustajan Antero Eskolan tapauksesta ja vaalirahakohusta, joka henkilöityy Jarmo Korhoseen. Korhonen muun muassa väitti, että Keskustan lisäksi myös Kokoomus ja SDP ovat rikkoneet vaalilakia viime presidentin vaaleissa.

Journalismin jälkiviisaat

Päivän toisen paneelin keskustelijat olivat Kauppalehden toimittaja Katja Boxberg, Lapin Kansan taloustoimittaja Jarno Lakkala, Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen sekä Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja Janne Kankaala. Paneelin aiheet voi tiivistää sanoihin vaalirahaähky, amerikkalainen loukkaantumiskulttuuri ja toimittajien sitoumukset (esimerkiksi puoluekanta). Boxberg muun muassa väitti, että vaalirahasotkun purkautumisella tulee olemaan suuria vaikutuksia sekä politiikkaan että journalismiin. Pietiläisen mukaan toimittajilla onkin syytä itsekritiikkiin. Loukkaantumiskulttuurilla tarkoitettiin sitä, että Suomessa pelätään tietyistä aiheista (esimerkiksi islam ja vähemmistöryhmät) kirjoittamista.

-Anu Isoaho

Lokkaalin kesätiedote

2010-06-21T04:45:00.000-07:00

Ennen kesälomille lähtöä halusimme koota yhteen tulevan syksyn tapahtumia: www.oamk.fi/lokkaali.

Lämmintä ja mukavaa kesää kaikille!

-Ulla & Anu

Tiedottajan huoneentaulu

2010-06-16T05:38:00.000-07:00

Lokkaali- ja Oulu15-hankkeet järjestivät tiistaina 25.5.10 yhteisvoimin Vuoropuhelussa kulttuuritoimijat ja paikallislehdistö-seminaarin Oulun seudun ammattikorkeakoululla. Tapahtumassa pohdittiin muun muassa sitä, miten median edustajat toivovat tiedotettavan kulttuuritapahtumista ja miten lehdistötiedotteet tulisi laatia, jotta ne huomataan toimituksissa. Lisäksi pohdittiin paikallismedian tulevaisuutta ja mahdollisia uusia yhteistyömalleja kulttuuritoimijoiden ja paikallislehdistön välille.

Iltapäivän aikana kuultiin Rantapohja-lehden ja IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin välisestä yhteistyöstä sekä Kalajokiseutu-lehden uusista toimintamuodoista. Rantapohjan päätoimittaja Juha Virranniemi ja elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja Jyrki Mäki korostivat sitä, että yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet: lehti saa tapahtuman näkyvyyden kautta uudenlaista kohderyhmää lukijoiksi ja elokuvafestivaali on vakiinnuttanut asemansa alueella ennakkoluulojen vähentymisen myötä. Olennaista paikallislehden kannalta on seurata tapahtumaa loppuun saakka ja tehdä yhteistyötä monilla tasoilla. Kalajokiseutu-lehden entinen päätoimittaja Sauli Pahkasalo puolestaan korosti sitä, että lehdellä tulee olla aktiivinen ote paikkakunnalla. Paikallislehti ei voi jäädä lepäämään laakereillaan ja tehdä vain lehteä: sen tulee herättää ajatuksia ja on tehtävä yhteistyötä niiden kanssa, jotka järjestävät tapahtumia. Kalajokiseutu tekee lukijamatkoja, järjestää teematapahtumia ja sillä on myös oma kaksipäiväinen Kajari-festivaali Kalajoen keskustassa.

Seminaarin paneelikeskustelussa olivat puhujina Virranniemen, Mäen ja Pahkasalon lisäksi taikuri Joni Pakanen, Oulun kaupunginteatterin tiedottaja Kaisu Innanen ja Kalevan yhteisötuottaja Erkki Hujanen. Tiedottajan muistilistasta näkyy keskustelussa esille tulleet pääkohdat.

-Anu Isoaho

Digitaalinen jalanjälki-tapahtuma Helsingissä 20.5.2010

2010-06-03T03:06:00.000-07:00

TBWA\Helsingin toimitusjohtaja Petteri Kilpinen isännöi torstaina 20.5. Helsingissä järjestettyä Digitaalinen jalanjälki-tapahtumaa. Päivän pääpuhuja oli Taneli Tikka, joka on Suomen Internet-palveluiden toimialan tunnetuimpia nimiä ja sarjayrittäjiä. Lisäksi TBWA\Helsingin digitaalisessa toimistossa DIEGOssa konseptisuunnittelijana työskentelevä Riku Vassinen ja yrittäjä Antti Isokangas esittelivät Digitaalinen jalanjälki-kirjassaan esittämiään teesejä. Päivän päätti paneelikeskustelu aiheesta “Pystyvätkö suomalaiset yritykset muuttumaan insinööritaloista ketteriksi mediayrityksiksi?”.

Vaikka Digitaalinen jalanjälki-kirja käsitteleekin internet-aikakauden yritysmarkkinointia, korosti TBWA\Helsingin toimitusjohtaja Petteri Kilpinen aloituspuheenvuorossaan sitä, että hyvä tuote, brändi ja tarina ovat edelleen markkinoinnin ja yrityksen menestyksen taustalla. Esimerkiksi Facebookin ja muiden niin sanottujen sosiaalisten medioiden muotojen on oltava osa kokonaisuutta mietittäessä yrityksen markkinointia.

Myös päivän pääpuhuja Taneli Tikka huomautti, että peruslähtökohtana yrityksen tulee miettiä, onko sillä aikaa tehdä asiat kunnolla. Kaikki lähtee dialogista asiakkaan ja yrityksen välillä ja dialogista, ajan käyttämisestä asiakkaaseen, on mahdollista kehittää myös kilpailuetu. Dialogi on tärkeää, koska koskaan ei ole mahdollista kontrolloida alaisia tai asiakkaita. Tikan neljä iskulausetta kuuluivatkin seuraavasti:

- Dialogi muokkaa imagosi!
- Sinusta puhutaan – halusit tai et!
- Keskustelu jatkuu – olit mukana tai et!
- Asiakkaalla on oma käsityksensä sinusta ja siitä, mitä sinun pitäisi olla!

Tämän päivän yritysmaailmassa arvoa luodaan yhdessä asiakkaan kanssa ja yhteistyön avulla halutaan päästä mukaan luomisen kokemuksiin. Samalla asiakas sitoutetaan yritykseen. Esimerkkinä yhteistyön voimasta Tikka mainitsi The Lord of the Rings-elokuvatrilogian. Tekijät ymmärsivät elokuvia suunniteltaessa, että he eivät voi toimia ihmisten käsityksiä vastaan, koska kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö ja he ottivatkin faniyhteisöt mukaan tekemään elokuvia. Yhteisöillä oli suora yhteys kaikkiin elokuvan tuotantoryhmän jäseniin puvustajista kuvaajiin. Elokuvista tuli entistä henkilökohtaisempia ja autenttisempia yhteistyön avulla. Elokuvan tekijät siis miettivät, kuka heidän asiakkaansa on eli kenen kanssa dialogia käydään.

Dialogin lisäksi Tikka korosti sitä, että kaikki organisaation ihmiset tulisi laittaa kohtaamaan asiakas, jotta jokaiselle olisi selvä tuotteen tai palvelun yhteys asiakkaaseen. Esimerkkinä Tikka mainitsi autovalmistaja Toyotan, jossa jokainen markkinointiosaston työntekijöistä lähtien joutuu työt aloittaessaan kuukaudeksi kokoamaan autoja.

Lisätietoa Rikun ja Antin supermielenkiintoisesta kirjasta löytyy esimerkiksi seuraavista osoitteista:
www.marmai.fi/digitaalinenjalanjalki
www.talentumshop.fi
www.mcreads.com

-Anu Isoaho

Pohjois-Pohjanmaan LUOTU-päivä Hotelli Lasaretissa

2010-06-03T02:47:00.000-07:00

Tiistaina 18.5.2010 Lokkaali kävi verkostoitumassa. LUOTU-päivä on Pohjois-Pohjanmaalla toimivien luovien alojen, kulttuuri- ja matkailusektorin, hyvinvointi sekä ICT-alan yritysten yhteinen matchmaking-tilaisuus, jossa osallistujat voivat kertoa omasta yrityksestään ja osaamisestaan ja samalla tutustua mahdollisiin uusiin yhteistyökumppaneihin kahdenkeskisissä tapaamisissa. Näin yritykset pääsevät laajentamaan verkostojaan yllättävillekin tahoille.

Tapahtuma pyrki antamaan vastauksia seuraavanlaisiin kysymyksiin:
Haluatko tavata muita oman toimialasi yrityksiä?
Tiedätkö, mitkä omaa toimialaasi lähellä olevat alat voisivat olla sinulle hyödyksi, kun kehität liiketoimintaasi?
Kaipaatko apua ja kansainvälistymiseen?

Päivän aikana luotiin uusia kumppanuuksia ja kuultiin rohkaisevia sanoja. Elinkeinolaitoksen johtaja Juha Ala-Mursula puhui uuden elinkeinoliikelaitoksen strategisista tavoitteista ja projektipäällikkö Maarit Hohtokari Sillanrakentajista luovien alojen vientiagenteista. Mielenkiintoista oli myös kuulla pohjoismaisesta yhteistyöstä, kun taikuri Joni Pakanen (www.jonipakanen.com) ja tuottaja Anna Viklund (www.vonbranaproductions.com) kertoivat meneillään olevasta yhteistyöhankkeestaan The Magic of Lapland. He vinkkasivat myös tarkastamaan Nordic Business Link-nettisivuston (www.nordicbusinesslink.eu) ja ottamaan yhteyttä Henry Koivukankaaseen ja Ouluseutu Yrityspalveluiden Heikki Tunkkariin, mikäli pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa.

Lokkaalin matchmaking-tapaamiset alkoivat taikuri Joni Pakasen tapaamisella. Joni kertoi lisää tapahtumatuotantoon liittyvistä asioista. Toisena verkostoitumiskohteena oli Mainostoimisto Hiottu (www.hiottu.fi), jonka palveluista etenkin ilmoitusvalmistusjärjestelmä ja verkkolehtialusta kiinnittivät Lokkaalin huomion. Ilmoitusvalmistusjärjestelmä toimii hyvin esimerkiksi autoliikkeiden ja kiinteistönvälitysfirmojen säännöllisesti toistuvassa ilmoittelussa samassa lehdessä.

Päivän aikana tapasimme myös valokuvaaja ja tuotantojärjestäjä Marjo Väisäsen. Marjolla on toiminimi Tmi Marjo T. Väisänen (www.marjovaisanen.fi) ja hän pystyy tarjoamaan myös valokuvauskoulutusta. Juttelimme myös liikkuvan kuvan ammattilaisen Henri Turusen kanssa Psykerö Productionsista (www.psykero.com).

Iltapäivän aikana tapasimme freelancer-toimittaja ja valokuvaaja Kati Valjuksen (www.kativaljus.fi), joka toivoi Lokkaalin järjestävän koulutusta myös freelancereille. Etenkin tekijänoikeuskysymykset sekä toimittajien ja valokuvaajien yhteiset koulutukset olivat toivottuja kokonaisuuksia. Valjus huomautti, että on hyödyllistä kuulua free-liittoon, mutta on hieman ongelmallista, kun samaan aikaan ei voi kuulua rinnakkaisiin alajaostoihin kuten esimerkiksi Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistykseen. Facebookkiin ollaan tekemässä Pohjoisen vapaat-ryhmää, joka toisi pohjoisessa toimivia freelancereita mahdollisesti lähemmäksi toisiaan.

Attorneys at Law Kokko & Vähäsarja Ltd.:n asianajaja Niilo Vähäsarja (www.kokkolex.fi) kertoi seuraavaksi asiantuntijapalveluistaan. Yrityksellä on osaamista etenkin aineettomien oikeuksien ja liikejuridiikan aloilta ja Vähäsarja kertoikin luovien alojen tekijänoikeuskysymysten olevan aina ajankohtainen asia. Mainostoimisto Alfa-Tiimin (www.alfa-tiimi.fi) graafinen suunnittelija Matti Pohjola antoi puolestaan vinkkejä yritysilmeen tekemiseen ja firman sivuilta onkin ladattavissa ilmainen yritysilmeopas. Lisäksi Alfa-Tiimillä on tarjottavana muun muassa www-julkaisujärjestelmäpalveluita. Tapasimme myös Tuonela Productions Ltd.:n (www.tuonelaproductions.com), joka on selain- ja lautapelejä (esimerkiksi The Club) tekevä pelifirma. Tuonelan myyntijohtajaa Mikko Lahtista kiinnosti erityisesti se, millaisia mahdollisuuksia olisi rakentaa verkostoa lehtien välille esimerkiksi pelipalveluiden avulla. Pelit voivat toimia brändinvahvistustyökaluina. Alalla tapahtuvaa nopeaa kehitystä mietittiin yhdessä ja Lahtinen heittikin ilmaan mielenkiintoisen ajatuksen: “Entä jos pelit olisi keksitty ennen kirjaa?”

Päivän lopuksi tapasimme Avania Consulting-yrityksen (www.avania.fi) toimitusjohtajan Janne Kuntolan, joka kertoi verkkokaupasta, internet-mainonnasta, käytettävyystutkimuksesta ja hakukoneoptimoinnista sekä siihen liittyvistä analyysipalveluista. Erityisen mielenkiintoista oli pohtia Google-optimointia: miten vaikuttavat otsikot, hakusanat ja linkit siihen, kuinka näkyvällä paikalla nettisivusi ovat netin hakutuloksissa. Katso myös Jannen blogi osoitteesta www.verkkokauppaopas.com.

-Anu Isoaho

Kokemuksia yrittäjyydestä kulttuurialalla-info 3.5.2010

2010-05-24T23:07:00.000-07:00

Oulun seudun ammattikorkeakoulun nykyiset ja jo valmistuneet opiskelijat kertoivat omakohtaisia kokemuksia yritystoiminnasta koululla järjestetyssä tilaisuudessa. Toiminimen perustamisesta kertoi muusikko Sami Saari, freelancer-toimittaja Anni Jyrinki kertoi free-verokortilla työskentelystä, Jukka Köngäs esitteli Oamkin yrityshautomon toimintaa, AD Aleksi Kauhanen Suunnittelutoimisto Ilimeestä kertoi avoimen yhtiön toimintamuodoista ja lisäksi esiteltiin Kulttuuriosuuskunta ja Taidesivut.net-sivusto. Paneelikeskustelussa pohdittiin muunmuassa sitä, miten yhdistää opinnot oman yrityksen toimintaan, mikä yrittäjyydessä on oleellista, miten onnistuu perheen, työn ja opintojen yhdistäminen, miten yritys voi markkinoida ja myydä osaamistaan sekä sitä, miten hyödyntää julkisia yritystoiminnan tukia ja avustuksia.

Anni Jyrinki: Freelancer-toimittajana työskenteleminen

Erityisen mielenkiintoisen puheenvuoron Lokkaalin kannalta piti freelancer-toimittajana työskentelevä Anni Jyrinki. Jyrinki on valmistunut medianomiksi keväällä 2008 ja hän on työskennellyt freelancer-toimittajana siitä asti. Hän työskentelee freelancer-verokortilla, mikä ei vaadi niin paljon paperitöitä kuin varsinaiseksi yrittäjäksi ryhtyminen, mutta kuitenkin tulonhankkimiskulut (esimerkiksi kameran hankinta) voi vähentää verotuksessa. Free-kortilla toimittaessa tulee olla vähintään kolme toimeksiantoa vuodessa. Kortin veroprosenttia on helppo muuttaa, mikäli tulot olennaisesti muuttuvat. Yleisesti suositellaan verokortilla toimittavaksi muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen harkitaan vaativampia yritysmuotoja.

Aloittelevalle toimittajalle Jyrinki antaa tukun vihjeitä. Työt kannattaa aloittaa soittelemalla ja lähettämällä sähköposteja tuttuihin lehtiin. Aina voi myös tarjoutua käymään toimituksessa sähköpostin lähettämisen lisäksi. Hän myös kehottaa lähestymään lehtiä lähettämällä juttuidean eli ei koskaan suoraan valmista juttua. Juttuidean tulee olla mahdollisimman valmis tyyleineen, haastateltavineen sekä aikatauluineen. Olennaista on osoittaa kiinnostusta lähestyttävää lehteä kohtaan ja oppia ottamaan vastaan myös kieltävä vastaus. Palkkioista on hyvä sopia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja sen suuruuteen vaikuttavat muunmuassa tekstin pituus, työtunnit, oheiskulut, luovutettavat oikeudet ja kuvitus. Jyrinki on kuitenkin huomannut, että käytännössä työn tilaaja usein kertoo, mitä on valmis maksamaan. Journalistiliitolla on olemassa suositukset palkkioiden suuruuksista, mutta niihin harvoin päästään sanomalehdissä. Freelancerina toimivan tulee muistaa, että palkkioista vähennetään verot ja sosiaaliturva- sekä eläkemaksut. Yleensä palkan maksaja huolehtii maksuista, jolloin freelancer ei ole varsinaisesti yrittäjä.

Jyringin mukaan freelancerina toimimisen miinuspuolia ovat työyhteisön, säännöllisten tulojen ja työaikojen puuttuminen, huono sosiaaliturva ja kotona työskentelyn mahdollisuus. Samaan aikaan työn parhaita puolia ovat vaihtelevat työtehtävät, joustavat työajat, mahdollisuus erikoistua tiettyyn aihepiiriin ja myös kotona työskentely.

Freelancerina toimiessa on erityisen tärkeää pitää huolta ajan hermolla pysymisestä ja itsensä kehittämisestä sekä verkostoitumisesta. Journalistiliitto, Free-liitto sekä PSSY ovat hyviä paikkoja tavata alan ihmisiä. Vapaat journalistit-opas on mainio apuväline jokaiselle toimittajalle. Lisäksi Jyrinki kehottaa kurkkaamaan toimittajien ideasivustoa Deski.fi.

-Anu Isoaho

Menestyvä myyjä ratkaisee tarpeita ja myy Onnellisten Sanomia

2010-05-14T00:23:00.000-07:00

Palaanpa vielä ajatuksissa viikon takaiseen myynnin kehittämisen toiseen koulutuspäivään. Itse pääsin osallistumaan vain Oulussa pidettyyn tilaisuuteen, joten raportti seuraa sieltä. Täytyy sanoa, että päivä päättyi melkoisissa flow-tunnelmissa...

Kouluttaja Jan Vorselmanin johdolla käytiin tällä kertaa kiinni myyntitekniikoihin. Kouluttaja hoksautti, että hyvä nyrkkisääntö on välttää sellaisia kysymyksiä, joihin on helppo vastata kyllä tai ei. Asiakasta konkreettisesti hyödyttävien argumenttien käyttö ei onnistu, ellei myyjä ole kartoittanut ja tunnistanut ostajan todellisia tarpeita. Saman tuotteen ominaisuuksilla voi olla erilainen merkitys ja painoarvo eri asiakkaiden kohdalla. Kaikilla on jokin tavoite ja myyjien tulee auttaa asiakasta saavuttamaan se. Hyvä keino nopeuttaa yhteisen sävelen löytymistä on tutustua asiakkaaseen etukäteen esimerkiksi internetiä hyödyntämällä. Usein asiakkaan arvojen tuntemisesta on hyötyä.

Jan Vorselman laittoi meidät pitämään aivoriiheä eli brainstormaamaan. Pohdimme seuraavia kysymyksiä:

- Mitä tulee ensimmäisenä mieleen paikallislehdistä ja myynnistä?
- Mitä asiakas saa?
- Mikä on oikeutuksemme olla markkinoilla? Mitä ylivoimaisuustekijöitä paikallislehdillä on?

Ideointi tuotti värikkäille Post-it -lapuille kasan hyviä oivalluksia, jotka toimivat johdatuksena varsinaisten kuningasideoiden syntymiselle. Kouluttaja pisti jokaisen osallistujan keksimään jonkun konkreettisen teon, joka täten luvataan toteuttaa lehdessä myynninedistämis toimenpiteenä. Syntyneet ideat olivat hauskoja, nerokkaita ja takuulla tehokkaita, kun ne laitetaan käytäntöön! Vai mitä sanotte...

...yrittäjien verkostoseminaarista jokiristeilyn muodossa
...tuhkanlevitysbileistä jäiden sulamisen edistämiseksi
...yrittäjäiltamista
...asiakkaille järjestettävistä Kärppä-peli- ja teatterimatkoista
...yrittäjille järjestettävistä koulutus- ja konsultointipalveluista

Loistavaa, sanon minä!

Nuorisopanelistit Liisa Haapanen ja Eveliina Väyrynen

Päivään mahtui myös pienimuotoinen nuorisopaneeli, jossa osallistujat pääsivät esittämään viestinnän opiskelijoille tiukkoja kysymyksiä nuorten lukutottumuksista ja lehden tilaamista. Lopputulos tuntui olevan, että kyllä, kyllä lehtiä todella kannattaa tehdä myös nuoria varten. Erityisesti lehdestä halutaan lukea onnellisia, hyviä asioita. Ketään ei kiinnosta seurata kotipaikkakunnan tapahtumia, jos sivuilta huokuu alueen näivettyminen.

Jan Vorselman totesikin loppuun, että Suomi kaatuu ilman teitä, jotka onnellisuutta ja intoa ruokkitte! Muistetaan se pilvisenäkin päivänä.

- Ulla Alakangas

Projektinhallintaan hyviä työkaluja

2010-04-27T01:10:00.000-07:00

"Oletko työssäsi tekemisissä erilaisten projektien kanssa? Teetkö töitä ryhmässä, joka haluaisi työskennellä etänä ja tallentaa töiden tuloksia (esim. dokumentteja) yhteiseen arkistoon? Haluatko tietää, millaisia nettipohjaisia palveluita nykyisin on tarjolla erilaisten projektien hallintaan? "

Lokkaali osallistui Oamkin viestinnän opiskelijoiden tarjoamaan projektinhallintatyökalujen esittelytilaisuuteen 26.4. Minulle tuli yllätyksenä, että nykyisin on olemassa useita erilaisia maksuttomia palveluita, jotka tarjoavat jopa 5 Gt ilmaista tallennustilaa! Joten tässäpä vinkkejä teillekin jakoon.

1. MICROSOFT OFFICE LIVE WORKSPACE

Opiskelijaryhmältä erinomaisen arvion saanut Microsoft Office Live Workspace tarjoaa maksutonta asiakirjojen jakamista ja tallentamista verkossa. Käytännössä siis Office Live Workspaceen voi tallentaa tiedoston samaan tapaan kuin omalle koneelle, mutta dokumentti tai kuva on käytettävissä miltä tahansa koneelta internetin kautta. Tiedoston käyttöoikeuden voi rajata salaiseksi ja jakaa kutsuja muille halutuille käyttäjille sähköpostilla. Erillisen päivityksen lataamisen jälkeen tiedostoja voi myös muokata suoraan ympäristössä. Tätä on kyllä pakko itsekin kokeilla, sillä workspace tarjoaa 5 gigaa ilmaista tallennustilaa, on helppokäyttöinen ja toimii yhteen Wordin, Excelin ja PowerPoint -sovellusten kanssa.

http://workspace.officelive.com/fi

2. GOOGLE DOCS

"Netissä toimiva Google Docs -toimistopaketti ei pärjää ominaisuuksissa alkuunkaan Microsoft Officelle. IDC:n tuore selvitys kuitenkin paljastaa, että ilmaista Google Docsia käytetään yrityksissä hämmästyttävän yleisesti. Joka viides yritys käyttää Google Docsia laajasti. Uhka Microsoft Officelle on selvä."

Tietokone 20.9.2009

Tietokone-lehden uutinen tiivistää hyvin opiskelijaryhmän esityksen. Google Docs on samantyyppinen ilmainen palvelu kuin Microsoft Office Live Workspace. Google Docs on suositumpi, vaikka ominaisuudet eivät ole yhtä kattavat ja tallennustilaa on "vain" 1 gigan verran. Todella käyttökelpoinen se silti on. Wikipediassa on esitelty hyvin virtuaalisen toimisto-ohjelmisto Google Docsin toiminnot. Itsekin olen tätä käyttänyt ja on se kyllä kätevä - suosittelen!

3. SCRUMY

Oletteko kuulleet projektinhallintamenetelmä Scrumista? Scrumissa työskennellään interatiivisesti ja tavoitteena oleva tuote tai palvelu rakentuu pikku hiljaa täydellisemmäksi ja valmiimmaksi osissa useiden toteutuskierrosten eli sprinttien aikana. Sprintin kesto on yleensä 2-4 viikkoa. Jokaisen sprintin sisältö sovitaan ennen periodin aloitusta, ja tehtäväksi valitaan vain niitä asioita, joilla on sillä hetkellä suurin merkitys projektin onnistumisen kannalta. Sprintin lopuksi järjestetään tilaisuus, jossa projektitiimi konkreettisesti esittelee sprintin saavutukset.

Scrumy on projektinhallinta työkalu, joka pohjautuu Scrum-menetelmään. Sekä menetelmässä että työkalussa tärkeässä roolissa ovat Post-it -laput, jotka helppokäyttöisessä Scrumyssä ovat tarjolla sähköisenä versiona. Scrumyssä sprinttien tehtävät ja tekijät saadaan kirjattua esille kätevästi verkkoon kaikkien nähtäville. Työkalu on erinomainen väline myös ideointiin ja sähköisten Post-it -lappujen ansiosta ideat eivät mene hukkaan vaan tallentuvat järjestelmään. Scrumy on saatavana sekä ilmais- että maksullisena versiona ja ilmaisversio soveltuu erityisen hyvin pienyrityksille ja järjestöille.

http://scrumy.com/

Esittelyssä olivat myös Wikispaces ja suomalainen Lu mo Flow. Opiskelijaryhmät antoivat heikon / keskinkertaisen palautteen palveluille, joten Lokkaali ei esittele niitä nyt sen tarkemmin. Wikispacesilla on kuulemma miljoonia käyttäjiä ja varmasti oma hyvä käyttötarkoituksensa. Samoin kotimainen Lumo Flow on epäilemättä toimiva palvelu, mutta vähäisen ilmaisen tallennustilan (75 Mb) vuoksi se toiminee paremmin maksullisina versioina.

- Ulla Alakangas

Matkalla hyväksi myyjäksi

2010-04-21T04:00:00.000-07:00

“Menestyvä myyjä kuuntelee 80 % ja puhuu 20 %. Menestyvä myyjä haluaa myydä todellisia hyötyjä ja ratkaisuja asiakkailleen, sillä tähtäimessä on elinikäinen liikekumppanuus. Menestyvä myyjä ei hae yhdenillanjuttuja vaan avioliittoa.”

Myynnin kehittämis –koulutuksen ensimmäinen osa 8.-9.4. Oulussa ja Ylivieskassa aloitettiin itsetutkiskelulla. Eduhouse Oy:n vuoden kouluttajaksi valittu Jan Vorselman haastoi osallistujaporukan tekemään itsestään SWOT-analyysin myyjinä. Niinpä listasimme ylös vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Pohdimme, että mikä kauppojen tekemisessä on minulle helppoa ja mistä tavoista olisi syytä hankkiutua eroon.

Suomalaiset ovat hyviä monessa asiassa, mutta myyntitaidot eivät ole vahvuutemme. Missään suomalaisessa korkeakoulussa ei opeta pääaineena myyntiä. Jan Vorselman hoksautti meitä, että oman katsontakannan avaaminen on tärkeää, sillä silloin maailma muuttuu eri näköiseksi. Se on myös hyvä ja yksinkertainen lääke urautumisen hoitamiseen.

Muita koulutuksessa esille nousseita hyviä vinkkejä:

1. Arvostetaan itseämme ja pidetään huolta ammattiylpeydestämme

- Mitä muuta voi myydä kuin vain sen ilmoituksen? Mitä lisäarvoa pystymme tarjoamaan asiakkaallemme? Onko muita keinoja kuin alennuksen antaminen? Miksi oikeastaan pitäisi antaa alennusta ja alentaa lehden arvoa?

Muista, että asiakas ei osta tuotteita ja palveluja – hän ostaa hyötyjä, jotka ratkaisevat hänen ongelmansa tai lisäävät hänen toimintamahdollisuuksiaan. Tutkimuksen mukaan onnistuneet myyntikäynnit toivat esiin kolme kertaa enemmän asiakkaan tarpeita kuin epäonnistuneet käynnit. Kysele ja kuuntele.

- Miksi ilmoitusten valmistuksesta ei pitäisi periä hintaa lehdessä? Peritäänhän siitä mainostoimistossakin. Ja eikö asiakaskin vaadi alennusta, jos hän toimittaa itse tehdyn ilmoituksen?

2. Pysytään asiakkaan mielessä koko ajan

- Soita asiakkaille säännöllisesti niin kuin soittasit kaverille. Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin? Rennolla otteella. Suurin osa asiakkaista luopuu sen takia, koska tuntee, ettei ole arvostettu eikä sen takia ettei olisi rahaa.

- Kirjoita omaan mustaan kirjaan ylös mitä asiakas sanoo. Käytä sitä myöhemmin jäänmurtamisessa ja alkuverryttelynä. Esimerkiksi, jos asiakas ei ole ehinyt viime kerralla juttella, koska on ollut juuri lähdössä siskonsa häihin, kysy seuraavalla kerralla, että miten siskon häät menivät.

Menestyvä kodinelektroniikan myyjä: ”Tuntuu joskus erikoiselta, kun te eurooppalaiset ja varsinkin amerikkalaiset suhtaudutte myyntineuvotteluun kuin se olisi metsästystä. Japanissa me pidämme sitä enemmänkin maanviljelynä.”

- Ulla Alakangas

Talousjournalismin koulutusta Oulussa 25.3.10

2010-03-26T00:43:00.001-07:00

Torstaina 25.3.2010 kokoonnuttiin Oulussa kouluttautumaan kauppatieteiden maisteri Irina Javnen johdolla aiheesta ”Talousjournalismi”. Keskeisiä tavoitteita koulutukselle olivat muun muassa kuntatalouden ymmärtäminen ja talouden lukujen avaaminen. Lisäksi osallistujat toivoivat keinoja kunnan tilinpäätösten ymmärtämiseksi. Javne sanoikin, että taloustiedossa olennainen kysymys on ”olenko ymmärtänyt oikein?” On tärkeää löytää oleellinen näkökulma ja oikeat asiantuntijat aihetta varten. Talousjournalismissakin korostoo verkoistoitumisen merkitys: ei ole tarkoitus olla itse jokaisen alan asiantuntija.

Koulutus aloitettiin katsauksella talousjournalismin historiaan. Talousjournalismi on vahvasti kytköksissä suuriin kansallisiin projekteihin (esimerkiksi 1980-luvulla tapahtunut taloudellinen murros), vaikka se toisaalta on myös rajoittanut journalismin liikkumavaraa. Suomessa talousjournalismista voi puhua vasta sotakorvausten ja säännöstelyn päätyttyä. Käännekohta oli 1970-luvun alussa, kun Suomen ja EEC:n vapaakauppasopimuksesta alettiin keskustella.

Seuraavaksi Javne haastoi osallistujat pohtimaan sitä, millaista talousjournalismi on 2010-luvulla. Koulutukseen osallistujat pohtivat muutaman hengen ryhmissä, mitkä ovat tämän vuosikymmenen keskeiset kysymykset talousjournalismissa ja mitkä seikat siihen vaikuttavat. Vastauksia löytyi runsaasti: nuorta väkeä on paljon, työttömyys vaivaa, Aasian merkitys korostuu, eläkepolitiikka, taantuma innovaatioissa, kuntien ja maaseudun tyhjeneminen… Lisäksi esimerkiksi talouspolitiikan puolella joudutaan pohtimaan Eu:iin, maatalouteen, tulonjakoon ja globalisaation kiihtymiseen liittyviä kysymyksiä. Globalisaatiokin voi olla mahdollisuus riippuen siitä, miten siihen vastataan. Tähän vuosikymmeneen vaikuttaviksi trendeiksi mainittiin myös suuruuden/pienuuden ihainnointi (esimerkiksi pienuuden ihailusta käytetään termiä downshifting ja keskeisiä näkökulmia ovat juurille palaaminen, aluepolitiikka, pysyvyys ja tavalliset ihmiset). Javne mainitsi myös arvomaailman muutoksen, josta esimerkkinä voi pitää Yhdysvaltojen terveydenhuoltouudistusta. Voidaan myös odottaa Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteiden paranemista, matkailun lisääntymistä ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien haasteiden kohtaamista. Tärkeää on kuitenkin kaikenlaisen pohdinnan keskellä muistaa, että aina on olemassa useita erilaisia tulevaisuudennäkymiä ja ennustuksia. Ennusteet ja epävarmuustekijät ovat olennaisia tekijöitä talouspolitiikassa ja esimerkiksi yleishyödyllisen teknologian kehittyminen on yksi tällainen epävarmuustekjä.

Muitakin harjoituksia koulutuksessa tehtiin. Suomen Pankin nettisivuilta löytyvä tiedote ”Suomen Pankin ennuste vuosiksi 2010-2012: Suomen talous hiipuu, jos kasvun perustaa ei vahvisteta” toimi pohjana paikallisesta näkökulmasta kirjoitetulle talousuutissähkeelle. Omaa sähkettä verrattiin sitten Helsingin Sanomissa olleeseen kirjoitukseen samasta aiheesta. Tehtävän tarkoituksensa oli muun muassa osoittaa, että maailmantaloudesta voi kirjoittaa myös paikallisesta näkökulmasta.

Koulutuksessa käytiin läpi paljon talouspolitiikan ja taloustieteen keskeisiä käsitteitä ja perusperiaatteita. Hyviä taloustiedon lähteitä ovat erilaiset talouden asiantuntijat (esimerkiksi talousnobelistit ja Suomessa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorit), Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA), Tilastokeskus, Suomen Pankki, Finanssivalvonta (Fiva), Osakesäästäjien keskusliitto, erilaiset talousalan lehdet ja yritysten omat nettisivut. Hyödyllisiksi välineiksi taloustietouden kartuttamisessa oli havaittu myös pörssitiedotteet ja Talentumin uutiskirjeet.

Osallistujat etsivät netistä pörssiyhtiöitä, joilla olisi merkitystä oman alueen uutisointiin. Media-alan yritysten ja Finnairin seuraaminen todettiin yleisesti mielenkiintoiseksi. Javne huomautti, että Finnairin toiminnan seuraaminen on ilmastonmuutoksenkin kannalta järkevää. Kasvissyönti lisää myös suosiotaan, joten elintarvikealan yritysten seuraaminen voi olla hyödyllistä. Suomalaisittain tunnetut yritykset ja Oulun alueella informaatioteknologian alan yritykset tulisi olla taloudesta kirjoittavan toimittajan seurantalistalla. Pörssiyritysten seuraaminen auttaa hahmottamaan talouden kokonaistilannetta.

Sijoittajaviestinnän ymmärtäminen on myös keskeistä talousjournalismissa. Arvopaperimarkkinalaki määrää säännöllisestä ja jatkuvasta tiedotusvelvollisuudesta, mutta Javne kehottaa kiinnittämään huomiota tilinpäätöstiedotteissa käytettyyn retoriikkaan ja verrata yrityksen tietoja edellisvuoden tietoihin. Yritys voi antaa liian positiivisen kuvan toiminnastaan. Toimialakohtainen vertailu on myös hyvä työkalu ja aina voi kysyä muutosten syitä yrityksen johdolta. Tosin yrityksen näkemys voi poiketa toimittajan näkemyksestä ja tällöin onkin hyvä pyytää asiantuntijan mielipide tueksi. Mikäli toimittaja hakee tietoa alianssikapitalismista eli verkostoryhmittymistä, kannattaa kääntyä Timo Nikulaisen puoleen Etlassa.

Seutukuntien kilpailukyky nousi myös esille koulutuksessa. Alueelliset erot voimistuvat koko ajan, mutta Oulu on yksi kasvukilpailukykyisimmistä alueista Suomessa. Javnea kiinnostikin, millaista tutkimusta Pohjois-Suomessa tehdään ja tutkitaanko Oulun yliopistossa esimerkiksi nanoteknologiaa. Taloustoimittaja hakee ennen kaikkea yrityksen toiminnassa tai taloudessa tapahtunutta muutosta.

Koulutuksessa jaettiin paljon materiaalia ja vinkkejä lisätiedon hakua varten. Jyrki ja Mervi Niskasen kirjoittama Yritysrahoitus-teos (Edita) on hyväksi havaittu apuväline. Lisäksi voi opiskella yrityksen laskentatoimen alkeet ja koulutuksessa opeteltiinkin etsimään muun muassa kannattavuuden tunnuslukuja ja pääoman tuottoprosentteja sekä laskemaan vakavaraisuuden tunnuslukuja.

Kaiken kaikkiaan Oulussa vietettiin tiedon- ja työntäyteinen koulutuspäivä!

-Anu Isoaho

Sosiaalisen median vaikutukset mediamaailmaan, 17.3.2010

2010-03-25T00:14:00.001-07:00

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia järjestää vuoden 2010 aikana sosiaalisen median seminaarisarjan ja Lokkaali oli mukana sarjan ensimmäisessä sosiaalisen median vaikutuksia mediamaailmaan tarkastelevassa tilaisuudessa viime keskiviikkona. Helsingissä Tieteiden talolla järjestetyn seminaarin puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen lehtori, VTT Janne Matikainen. Päivän muita puhujia olivat tutkija Esa Sirkkunen Tampereen yliopistosta, erikoistutkija Turo Uskali Jyväskylän yliopistosta, kanavajohtaja Maaretta Tukiainen SubTV:stä, kehityspäällikkö Seppo Roth Aamulehdestä sekä Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner.
Matikainen huomautti heti alkuun, että puhuttaessa sosiaalisesta mediasta on parempi käyttää sanaa yhteisöllinen media ja että käsite kattaa paljon enemmän kuin vain Facebookin, Twitterin ja YouTuben. Sosiaalinen media tarkoittaa käyttäjien tuottamaa sisältöä tietylle alustalle, joten siten esimerkiksi myös verkkokeskustelut kuuluvat tähän ryhmään. Käyttäjiä on paljon verrattuna sisällöntuottajien määrään ja toiminta on yksilölähtöistä ja verkostomaista. Tärkeää on ymmärtää, etteivät perinteinen ja sosiaalinen media ole keskenään kilpailijoita, vaan perinteinen media tarjoaa edelleen keskustelunaiheet ja sosiaalinen media vie viestiä eteenpäin.
Sosiaalisen median nousuun ovat vaikuttaneet mediatalouden globaalistuminen, tekninen kehitys (esimerkiksi laajakaistan yleistyminen) sekä poliittinen kehitys. Viestinnän ohjaus on esimerkiksi vapautunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuluttajista on tullut tekijöitä ja tekemistä leimaa vapaaehtoisuus, verkostomaisuus, osallistuvuus ja avoimuus. Tutkija Esa Sirkkunen muistuttaa, että median käyttäjä hakee osallistumisen kautta saatavaa palkkiota. Facebookin käytöstä ei saa rahaa, mutta huomiota sillä on helppo hakea. Vaikka tulevaisuus on muuttunut ennalta-arvaamattomaksi, on olennaista muistaa yleisön potentiaali: kun kuunnellaan kansalaisten toiveita, tippuu turhia liiketoimintamalleja pois ja se auttaa myös yrityksiä. Toki haasteitakin on eli kulttuuri yksilöllistyy ja sisällön laatu voi heikentyä, mutta Sirkkunen huomauttaa, että journalismin nimenomaan tulee vahvistaa linkkejä systeemisen ja elämismaailman eli julkisen ja henkilökohtaisen välillä. Lisäksi on tärkeää, että lisätään mahdollisuuksia ja tiloja vuorovaikutukseen. Tällaisia esimerkkejä voisi olla lukijakommenttien lisääminen toimituksen juttujen jälkeen ja sekä toimituksen että toimittajien omat blogit. Lisäksi voisi olla mielenkiintoista tutkia, mitä tapahtuisi jos ammattilaiset kommentoisivat netissä lukijoiden tuottamia tekstejä ja kuvia. Vaikka yleisö otettaisiin mukaan juttujen tekoprosessiin, niin sanottu pro+am-malli, tulisi silti journalististen koodien ja vastuun säilyä julkaisijalla. Tärkeää tulevaisuuden kannalta on sellaisen sisällöntuottamisen opettelu, että sisältöä voidaan levittää ja viedä eteenpäin useisiin lähteisiin. Ääripaikallisuus tulee korostumaan ja kansalaiskeskustelun ylläpito ja kehittäminen tulevat edelleen olemaan journalismin ydinaluetta. Sirkkunen korosti, että avoimuus ja selkeys ovat tärkeitä toiminnan kannalta ja sisältöjen (käyttö)arvo on sellainen lähtökohta, jonka varaan voi vasta sosiaalisessa mediassa rakentaa.

Erikoistutkija Turo Uskallilla oli käytössään alan uusimmat tutkimustulokset, sillä hän toimii tutkijana Piilaaksossa. Uskali huomautti, että maailman 6,8 miljardin uutisyleisö jakautuu useisiin erilaisiin yleisöihin, mutta olennaisempaa on huomioida maailmassa ihmisten välillä oleva digitaalinen kuilu. Sananvapaus on edelleen harvojen (1,3 miljardin ihmisen) etuoikeus ja sen esteenä on “Kiinan suuri palomuuri”. Voikin olla, että joudumme kohta puhumaan internetvapaudesta uutena ihmisoikeutena. Muutosvauhti maailmassa kiihtyy ja on vaikea ennustaa, mitkä sosiaaliset mediat ovat olemassa kahden tai muutaman vuoden päästä. Tähän mennessä menestyneimmät alustat sosiaalisessa mediassa ovat Facebook, Twitter, LinkedIn ja MySpace ja esimerkiksi Facebook ohitti Googlen eniten vierailtuna web-osoitteena Yhdysvalloissa 13.3.2010. Uskali tiivistääkin vaikutukset uutismediaan siten, että portinvartija-aikakausi tulee päättymään, kilpailu lisääntymään ja on otettava käyttöön uusia työkaluja ja lähteitä journalistiseen työhön. Yhdysvalloissa on kunnostauduttu sosiaalisen median vaikutusten tutkimisessa yleisön uutistottumuksiin. Perinteiset uutistoimistot ovat alkaneet hävitä uutiskilpailuja yleisölle ja toisinaan esimerkiksi Twitter on ollut reaaliaikaisen uutisvälityksen kärjessä. Näin esimerkiksi katastrofien uutisoinnin yhteydessä. Tärkeää on huomata, että ihmisten uutisannos tulee nykyisin useista eri lähteistä ja uutisaggregaattien merkitys onkin noussut huimaa vauhtia. Myös linkityksen ja uutisvideoiden merkitys on kasvanut ja uutisten voikin sanoa olevan aikaisempaa sosiaalisempia ja niiden kulutuksen aktiivisempaa. Trendi on myös se, että luotetaan ystävien ja oman alan guruihin uutislähteiden valinnassa. Lisäksi voidaan ennustaa tiedon määrän edelleen kasvavan, mobiilien päätelaitteiden käytön ja avoimen internetin yleistyvän ja paikallisuuden merkityksen sekä teknisen kilpailun kasvavan. Uudenlaisen uutisvälityksen huono puoli on se, että virheellisten uutisten mahdollisuus kasvaa ja luottamus voi mennä nopeasti, mutta todennäköistä on kuitenkin se, että muutamassa vuodessa kaikki maailman tieto on digitaalisessa ja erilaisten sovellusten muodossa ihmisten taskuissa. Uutisyleisöjä ei voi yrittää kehityksen tässä vaiheessa hallita, koska tuloksena olisi sensuuri tai itsesensuuri.

SubTV:n kanavajohtaja Maaretta Tukiaisen puhe korosti muiden tavoin sitä, miten tämän päivän lukija ja katselija tahtoo itse vaikuttaa vastaanottamansa ohjelman tai viihteen sisältöön. Kännykkään voi esimerkiksi tilata mobisodeja, tiivistettyjä ohjelmapätkiä. Netti on samalla tv, tv on pelattava tv ja faktan ja fiktion välinen raja hämärtyy koko ajan, mikä voikin olla se seuraava ”suuri juttu”. Ihmiset tahtovat elämyksellisyyttä ja niinpä esimerkiksi SubTV määritteleekin itsensä puheenaiheiden, ei ohjelmien, ostajaksi. Mediamaailma muuttuu entistä demokraattisemmaksi ja keskustelevammaksi. Muutos aiheuttaa paineita myös tiedottamiselle. Tieto ei välttämättä kulje katsojille enää markkinoinnin eikä toimittajien kautta, vaan tieto voi tulla blogistien kautta. Sosiaalinen media tarvitsee aina kohteen, jonka ympärille rakentua ja se haastaa perinteisen tv:n: sellainen kanava menestyy, joka voi tarjota kohteita ja mahdollisuuksia katsojille.

Toimittajien näkökulmaa seminaarissa edusti erityisesti Aamulehden kehityspäällikkö Seppo Roth. Hän keskittyi puheessaan toimittajan työtapoihin ja etiikkaan sosiaalisessa mediassa. Uudet, vuoden 2005 alussa käyttöön tulleet, journalistien ohjeet eivät anna vastauksia esimerkiksi Facebookin ja YouTuben kaltaisten medioiden myötä syntyneisiin kysymyksiin. Onko julkkiksen Facebook-päivitys uutinen vai kuuluuko se kirjesalaisuuden alaisuuteen? Saako uutista tehdä esimerkiksi Facebookin viharyhmästä? Saako toimittaja kuulua ”Turkis on murhaa”-nimiseen Facebook-ryhmään? Tässä vain muutamia kysymyksiä, joihin toimittajat joutuvat nykyisin miettimään vastauksia. Roth myöntää, että käytäntöjä vasta haetaan ja tällä hetkellä tilanne muistuttaa villiä länttä. Esimerkiksi BBC:llä on vain yksi maininta sosiaalisista medioista ohjeissaan; tosin Reuters julkaisi 10.3.2010 käsikirjan ”Reporting from the Internet”, joka pitää sisällään osion ”Social Media Guidelines” (ks. http://handbook.reuters.com/index.php/Reporting_from_the_internet). Käytännön vihjeitä Rothilla oli antaa. Hän kehotti toimittajia opettelemaan screenshottien käytön todisteina netissä olleista sisällöistä ja lisäksi hän kokee linkittämisen olevan hyvä asia lukijan kannalta, se antaa lisäinfoa lukijalle, ja lisäksi hän kehotti käyttämään Twitteristä ainoastaan valideiksi todettujen henkilöiden tviittejä.

Päivän viimeisen puheenvuoron käytti Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner. Hän puhui sosiaalisen median tulevaisuudesta ja vertaa perinteisen ja sosiaalisen median vastakkainasettelua suunnitelma- ja markkinatalouteen. Sosiaalisesta mediasta tekee tehokkaan sen ihmisiä sitouttava ulottuvuus, mikä puolestaan hyödyttää sekä yrityksiä että yksilöitä. Massamediaa voikin pitää satavuotiaana sivupolkuna, minkä jälkeen ollaan nyt palaamassa one-to-one-tilanteeseen. Ihmisistä tulee resistenssejä ostetulle medialle ja sen sijaan ansaitulla, sosiaaliseen mediaan pohjautuvalla medialla, on suuri läpäisyvoima, mikä puolestaan perustuu henkilökohtaisuuteen. Yritys voikin siis hyötyä sosiaalisesta mediasta antamalla sitä kautta itselleen inhimilliset kasvot. Lisäksi yrityksen työntekijät voivat toimia eräänlaisina anturoina sosiaalisessa mediassa toimiessaan: Facebookin tai vastaavan kautta saadaan ajantasainen tilannekuva siitä, mitä ihmiset haluavat, mutta tällainen toiminta vaatii yrityksiltä kontrollista luopumista ja aitoutta, sillä ihmiset ovat jostakin syystä sosiaalisessa mediassa oppineet erottamaan aitouden epäaitoudesta. Jokainenhan tietää elokuvista, että ”pahan korporaation” asettuessa ”hyvää ihmistä” vastaan, on lopputuloksena aina yksilön voitto. Onnistuessaan toiminnassaan yhtiö voi siis ansaita ihmisten luottamuksen ja näin, verkostoitumisen kautta, ansaita huomiota ja mediatilaa. Vastapainona sosiaaliselle medialle ja kansalaisjournalismille Jungner toivoisi perinteisen journalismin nostavan laaturimaansa ja antavan toimittajille enemmän aikaa tehdä laadukkaita ja tiiviitä juttuja.

Sosiaalista mediaa ei voi ymmärtää olematta siellä ja ainahan on mukava kokeilla uusia asioita, joten tavataan mekin sosiaalisen median parissa. Lokkaalikin on Facebookissa eli klikkaa http://www.facebook.com/home.php?#!/pages/Oulu/Lokkaali-hanke/342592524369?ref=nf!

Lisää sosiaalisen median seminaarisarjasta löydät osoitteesta http://sosiaalisenmedianseminaarisarja.blogspot.com/

-Anu Isoaho

Liity Lokkaalin Facebook-ryhmään!

2010-03-12T02:10:00.000-08:00

Lokkaali on myös Facebookissa. Löydät ryhmän laittamalla hakukentään "Lokkaali-hanke". Lokkaalin Facebook-ryhmän kautta saat kätevästi tiedot tuoreista uutisista ja pääset vuorovaikuttamaan esille nousseisiin ajankohtaisiin ilmiöihin.

Tule kanssamme mukaan sosiaalisiin medioihin!

Tervetuloa Lokkaalin blogiin!

2010-02-12T02:04:00.000-08:00

Lokkaali-hankkeen uusi blogi on nyt aukaistu. Tervetuloa! Pyrimme päivittämään blogia aikaisempaa useammin ja kokoamme esimerkiksi koulutusten antia kuvien kera tähän blogiin. Toivottavasti blogi toimii myös keskustelun herättäjänä ja alustana. Mikäli teille tulee mieleen aiheita, joita toivoisitte blogissa käsiteltävän, otamme mielellämme vinkkejä vastaan.

Vielä kerran siis, tervetuloa ja mukavia lukuhetkiä!

Terveisin Ulla & Anu

Illustrator-koulutusta lauantaina 6.2.2010

2010-02-12T01:55:00.000-08:00

Sää ei ollut lauantaina paras mahdollinen ja koulutukseen ilmoittautuneista viisi oli rohkaistunut lähtemään tien päälle. Lehtigrafiikka- koulutuksista tuttu kouluttaja Veikko Mynttinen lähti opastamaan osallistujia Illustrator-ohjelman maailmaan. Koulutuksessa harjoiteltiin kuvituksen ja grafiikan tekemistä eli perustekniikat ja -työkalut pyrittiin ottamaan käyttöön. Illustrator onkin hyvä väline esimerkiksi pilapiirtäjille ja mainosgraafikoille.

Päivän aikana käsiteltiin muunmuassa seuraavia aiheita:
Graafinen tyyli
Grafiikan hallittu muuttaminen
Symbolikirjasto
Tilastografiikan tekeminen (verrattuna Excel-ohjelmaan joka on tilastografiikan tekemisessä hyvä työkalu)

Vinkkinä grafiikan tekemiseen Mynttinen mainitsi seuraavan nettisivuston: www.brandsoftheworld.com

Illustrator-koulutuksessa syvennettiin niitä taitoja, joita aloitettiin harjoituttaan jo Lehtigrafiikka-koulutuksessa. Harjoitukset olivat kuitenkin sellaisia, että nekin jotka eivät olleet viikko sitten paikalla, pääsivät hyvin mukaan tehtäviin. Koulutus oli työpajatyyppinen ja tarjosi paljon käytännön harjoitusta osallistujille ja he jakoivat myös keskenään vinkkejä siitä, miten Illustratoria voi käyttää työssä tehokkaalla tavalla. Siitä löytyi myös yhtymäkohtia Freehand-ohjelmaan. Illustrator-koulutuksessa oli hienoa tekemisen meininkiä.

-Anu Isoaho

Lehtigrafiikka-koulutus Oulussa 29.-30.1.10

2010-02-12T01:35:00.001-08:00

Perjantaina 29.1. järjestettiin Lehtigrafiikka-koulutus Oulun seudun ammattikorkeakoulun tiloissa. Koulutukseen osallistui kymmenen paikallislehtien työntekijää ja heidän toiveenaan oli saada vinkkejä Doris-ohjelman ja kuvien sekä grafiikan yhdistämiseen, mutta he totesivat myös, että kaikki koulutusohjelmassa mainittu on uutta, joten jaettavaa materiaalia mukaan otettavaksi kaivattiin kovasti. Koska ilmoitusvalmistus on iso osa lehden ulkoasua ja sen suunnittelua, panostettiin siihen lauantaina tilastografiikan ohella. Koulutuksessa käytettiin ohjelmista sekä InDesignia, Illustratoria että Photoshoppia. Puolet osallistujista olivat jo aikaisemmin käyttäneet ainakin osaa ohjelmista työssään, mutta muille ohjelmat olivat uusia työkaluja.

Kouluttajana toimi pidetty ja alalla arvostettu Veikko Mynttinen, joka toimii graafisten aineiden opettejana Oulun seudun ammattikorkeakoululla. Mynttisellä on graafisen teknologian ja graafisen suunnittelun kouluttajan työkokemusta vuodesta 1994 saakka ja sitä ennen yli 20 vuoden työkokemus mainospiirtäjän ja graafisen suunnittelijan töistä. Hän korosti sitä, että työskentely graafisella ja painoalalla on nykyisin enimmäkseen sähköistä julkaisemista ja opiskelua; esimerkiksi opiskelijoille materiaali jaetaan pdf:nä, koska ne ovat pienikokoisia ja muuttumattomia tiedostoja. Mynttinen kehotti panostamaan perustyökaluina ohjelmistopuolella Wordiin ja InDesigniin, vaikka Illustratorilla voikin Cs4-versiossa jo tehdä useamman sivun taittotöitä.

Tiedon visualisoinnin merkitys sanomalehtityössä on keskeistä ja siihen perehdyttiin Edward R. Tuften ajatusten kautta. Lehtimiehen tulee työssään miettiä, lisääkö vai järjesteleekö hän työskennellessään kaaosta. Perussynti on laittaa liikaa asiaa esimerkiksi lehtimainokseen ja jo suunnitteluvaiheessa pitääkin pystyä karsimaan ja priorisoimaan sisältöä. Semanttinen esitystapa on tehokkain ja esimerkiksi tehokas kaavion tai kartan käyttö vaatii yleensä aina pelkistämistä. Graafisessa suunnittelussa käytetään termiä “kaavioromu”, mikä tarkoittaa esityksen kannalta turhia elementtejä kuten esimerkiksi sisäkkäin olevia ruutuja, viivoja, versaalifonttia, alleviivausta ja boldausta. Kyseisillä elementeillä ei useinkaan ole mitään funktiota. Lehtityössäkin ratkaisujen on aina oltava perusteltuja. Koulutuksessa keskityttiin alfamaskin ja pikamaskin teon opetteluun. Alfamaskin teko on nopea ja monipuolinen väline. Myös erilaiset tiedostomuodot ja ohjelmistot tulivat osallistujille tutummiksi.

Koulutuksen lomassa käytiin keskusteluja muunmuassa anfangin käytöstä sanomalehdissä; anfangin käyttö tulee lehdissä miettiä sisällön kannalta ja paikallislehdissä sitä käytetään usein korvaamaan väliotsikkoa sekä jäsentämään ja rytmittämään tekstiä. Informaation annostelu ylipäätään on ydinasia, sillä se vaikuttaa lehden luettavuuteen. Mynttinen huomautti, että ihminen lukee sanakuvioita eli kahden tai neljän sanan ryhmiä. Lukija siis ennakoi tekstiä lukiessaan. Lehtityössä tai netissä ideaali on 30-40 merkkiä rivillä eli pistekoko ei siis ratkaise ja kirjassa maksimi on 60-80 merkkiä rivillä. Tämän vuoksi tuleekin miettiä tarkkaan, miten tieto esitetään. Tämä johti laajempaan keskusteluun layoutin tekemisestä ja suunnittelusta eli siitä, miten mateeriaali sijoitellaan sivulle. Mynttisellä oli paljon esimerkkejä niin kultaisesta leikkauksesta kuin hahmolaistakin. Yleinen huomio oli se, että arkityössä töitä tehdään sen mukaan, mikä “näyttää hyvältä”. Mynttinen huomautti, että parhaiten ihminen erottaa kontrastin, mutta myös rytmillä ja harmonialla on merkitystä ja sitä voi rikkoa yhdellä poikkeavalla elementillä. Keskustelua käytiin lisäksi ilmoittajien opastamisesta ja sen hankaluudesta. Hyviä esimerkkejä mainoksista ovat Stockmannin ja KodinAnttilan mainokset.

Yleisesti ottaen osallistujat olivat innostunuita aiheista ja työskentelymenetelmistä. Tiivis aikataulu ja aiheet olivat toki haasteellisia, mutta koulutuksen innostavuudesta kertoo paljon se, että Mynttistä pyydettiin pitämään koulutuksia myös paikan päälle lehtien toimituksiin. Erityisesti visuaalisuudesta toivottiin lisäkoulutusta, samoin kuin lehtigrafiikan teosta. Paikallislehden toimittaja joutuu tekemään paljon karttoja ja kaavioita, eikä hän niinkään tarvitse kuvankäsittelytaitoja (toimituksellinen aineisto vs. mainosmateriaali). Esille tuli idea täsmäkoulutuksista eli jonkin tietyn erityisosa-alueen puolipäivää kestävistä koulutuksista. Tällaisia erityisaiheita voisi olla esimerkiksi alfamaski. Lokkaalin puitteissa täsmäkoulutuksia voisi ajatella järjestettäväksi syksyllä 2010. Koulutus tarjosi osallistujille paljon uusia oivalluksia omaan työhön. Päivän aikana keskusteltiin myös muunmuassa journalistien koulutuksen nykytilasta.

Lauantaina 30.1. lehtigrafiikka-koulutus jatkui muutaman osallistujan voimin ja Veikko Mynttisen johdolla Oulussa. Päivän aikana käytiin läpi ilmoitusvalmistusta, Illustratoria ja vektorigrafiikkaa. Koulutus aloitettiin InDesignin:n grafiikkatyökaluilla (esim. stroke ja tekstityökalu) ja harjoiteltiin tekstielementtien vektoreiksi purkamista painoa varten sekä vektoripiirtämistä. Osallistujat saivat käytännönvinkkejä sekä mainospiirtämiseen (esim. skannerin ja “pistepiirtämisen” käyttö apuvälineenä) että logojen piirtämiseen.

Mynttinen lupasi toimittaa osallistujille vielä lisämateriaalia toimitettavaksi jälkikäteen sähköpostilla eli mikäli et ollut mukana koulutuksissa, mutta tahdot saada pdf-materiaalit, laita sähköpostia projektipäällikölle tai -sihteerille niin toimitamme materiaalin sen saatuamme.

-Anu Isoaho

Kunnallisjournalismi-koulutuspäivän antia 15.1.10

2010-02-11T03:39:00.000-08:00

Perjantaina 15.1.10 kouluttaja VTM Marianne Falck Eduhouse Oy:sta piti Oulussa koulutuksen paikallislehtiväelle aiheesta “Kunnallisjournalismi”. Osallistujien toiveena oli saada tietoa kuntien tiedottamiseen, tekijänoikeuksiin, talouslukuihin sekä sosiaali- ja terveysasioihin liittyvistä kysymyksistä. Paikallislehtien kannalta haasteellista on tehdä tylsistä aiheista lukijoita kiinnostavia.

Falck korosti heti aluksi, että kuntien päätöksenteosta tekee hankalaa niiden erilaisuus ja sen vuoksi myös koulutuksen pitäminen aiheesta on haastavaa. Suomessa on paljon kuntia, vaikka kuntaliitosten myötä niiden määrä onkin vähenemässä. Esimerkiksi vuonna 2010 tulee neljä uutta kuntaliitosta ja useita on lisäksi valmisteilla. Kuntaliitosten moottorina toimii Paras-hanke. Paikallislehtiin kuntaliitosten on pelätty vaikuttavan niitä heikentävästi levikkialueiden päällekkäisyyksien takia. Näin on etenkin Etelä-Suomessa. Kuitenkin paikallismedian ja –lehden asema saattaa vahvistua kunnan alueelta poismuuttaneiden tilatessa vanhan asuinkuntansa lehteä: lehti on usein ainoa tietolähde kunnan asioista. Kuntien yhdistymistä suurempi uhka paikallislehdille saattaakin olla postimaksukysymys.

Suomessa vahvat kunnat ovat paikallishallinnon perustana. Kuntalaisilla on mahdollisuus tehdä kuntalaisaloitteita, jotka on käsiteltävä ja joihin on myös vastattava; kansalaisliike voidaan järjestää esimerkiksi koulujen lakkauttamista vastaan. Oulun Mäntylän koulun tapaus nousi voimakkaasti esille keskusteluissa: koulun asioista on tiedottanut yksi ihminen, eikä käytännöllä ole ollut laillista perustaa.

Viimeisimmät kunnallisvaalit olivat syksyllä 2008. Vaaleissa vaalikelpoisia ovat kaikki kunnan täysi-ikäiset asukkaat eli ehdolla olevan ei tarvitse olla Suomen kansalainen. Äänioikeudessa voi olla poikkeuksia ja esimerkiksi valtionhallinnollisissa tehtävissä oleva ei voi äänestää. Osallistujat pohtivatkin sitä, voiko äänestää silloin, jos on työsuhteessa kuntaan (esimerkiksi kun kyseessä on koulun rehtori).

Kuntaa johtaa kunnan- tai kaupunginjohtaja. Kunnassa voi olla johtajana myös pormestari, mutta hänet valitaan vaaleilla, eikä hän siis ole virkasuhteessa kuntaan. Suomen ensimmäinen pormestari valittiin Tampereella 1.1.2007. Kunnanjohtaja voidaan puolestaan erottaa, sillä hänet on valittu pätevyysperustein. Kunnanjohtaja/pormestari-vastakkainasettelu herätti keskustelua osallistujissa. Eu-jäsenmaille on suositeltu pormestari-mallia, jossa pormestari valittaisiin suorin vaalein. Pormestarille haasteellista on mahdollisuus hankalien päätösten tekemiseen, koska jatkokaudelle pääseminen voi olla tuolloin vaakalaudalla.

Tiedottamisen merkitys on kunnissa keskeisessä asemassa ja viime aikoina esimerkiksi influenssarokotuksista tiedottaminen on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Kunnan nettisivut ovat tärkeä tiedotuskanava, mutta niiden toimivuudessa on eroja; sivuilla tulisi esimerkiksi olla esillä kaikki kunnan viralliset asiakirjat, jotka ovat paikallislehden toimittajalle tärkeä tietolähde. Mikäli kunnassa on tiedottaja, on häneen helppo olla yhteydessä. Kunnissa ja niiden toimintakulttuureissa on muutenkin suuria eroja ja esimerkiksi tiedotteita lähetetään paikallislehtiin vaihtelevasti. Paikallislehdissä on ensisijaisesti raportointia kuntien päätöksistä. Valtionhallinnossa tiedottamisen ja avoimuuden merkitys on jo sisäistetty, mutta kuntien virkamiehet ovat oma lukunsa eli vaikka laki julkisuudesta ja tiedonsaannista on olemassa, se ei ole vielä saavuttanut kuntatasoa. Virkamiehillä on siis myös velvollisuus tiedottaa valmisteilla olevista asioista, mutta käytäntö on usein eri. Tiedottamisen viivästymisestä voidaan valittaa, mutta uutinen ehtii luultavasti vanheta ennen kuin valitusta on loppuun saakka käsitelty. Falck kehotti hyödyntämään etenkin lautakuntien puheenjohtajien tietopaljoutta juttuja kirjoitettaessa.

Koulutuksessa keskuteltiin myös kunnallisjournalismiin liittyvistä mielenkiintoisista käsitteistä. Näitä ovat esimerkiksi kansalaisjournalismi, kansanjournalismi sekä palvelujournalismi-käsitteet. Palvelujournalismi-käsite sisältää ajatuksen siitä, että tekstin sisällä on sanallista mainontaa esimerkiksi kunnassa toimiviin kauppoihin liittyen. Palvelujournalismin lisäksi paikallislehdessä on oltava erityisen varovainen siinä, kenen suuhun asian laittaa sanotuksi, eikä jutuissa saa näkyä toimittajan oma mielipide.

Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että paikallislehdillä on vaikutusvaltaa, vaikka työ onkin usein enemmän raportointia kuin tutkivaa journalismia. Arvioitiin, että noin 25% lehden jutuista on kunnallispolitiikka ja byrokratian seuraamista ja puolet jutuista puolestaan käsittelee taloutta. Tällä hetkellä eniten keskustelua kunnissa herättää yhteistoiminta-alue, sillä päättäjätkään eivät vielä tiedä, miten asia uudistus alkaa toimia.

Koulutus oli suurelle osaa osallistujista pettymys, koska aihepiiri liikkui yleisissä ja heille jo tutuissa asioissa. Erityisesti osallistujat toivoivat, että kunnallistaloutta ja talouden tunnuslukuja auottaisiin esim. talousjournalismin koulutuksessa. Näin toivottiin löydettäväksi yleisiä kehityslinjoja sekä tietoa siitä, mitä luvut käytännössä tarkoittavat. Koska koulutus ei vastannut sille asetettuja odotuksia, pyritään toiveet ja koulutussisältöjen kuvaukset vastaisuudessa ottamaan entistä paremmin huomioon.

Koulutuksen aikana syntyi kuitenkin monia hyviä keskusteluja ja yksi aihe käsitteli paikallislehden asemaa ja tulevaisuuden näkymiä. Eräs koulutukseen osallistuja esitti ajatuksen, että paikallislehden tärkein tehtävä on hengissä pysyminen. Ajatus on mielenkiintoinen ja keskustelua aiheesta voi jatkaa tämänkin blogin sivuilla.

Lisätietoa kuntien tiedottamisesta saa Kuntaliitosta ja siellä voi olla yhteydessä Riitta Myllymäkeen. Valtionosuusjärjestelmistä puolestaan tietää Jouko Heikkilä.

Ks. www.kunnat.net

-Anu Isoaho

Mitä puhuttiin valtakunnallisilla paikallislehtipäivillä 29.-30.10.2009?

2010-02-08T01:23:00.000-08:00

Kiinnostavia poimintoja 17. valtakunnallisilta paikallislehtipäiviltä Sotkamosta. Enjoy!

1. Ulkoasu – muutakin kuin pintaa
AD Ari Kinnari, Apu-lehti

Hyvässä lehdessä graafiset ja sisällölliset ratkaisut ovat yhtä. Ne tukevat toisiaan vieden eteenpäin ajattelua siitä, miten sanomalehti voi tehokkaammin kohdata lukijansa. Alla Ari Kinnarin antamia eväitä lehden kehittämiseen:

- Luota kuvaan, hyvä sisältö hakkaa laadun
- Vaihda näkökulmaa
- Rajaus voi parantaa kuvaa
- Numerot kertovat
- Käytä grafiikkaa luovasti
- Sarjakuva kertoo
- Uskalla ottaa kantaa
- Hätkäytä!
- Konsepti "ennen ja jälkeen" toimii edelleen yllättävän usein
- Aina tekstiäkään ei tarvita
- Välillä tarvitaan vain tekstiä
- Kaikki on mahdollista, lehti voi olla vaikka pyöreä
- Varo tekemästä aina samoja ratkaisuja
- Tärkeät asiat etusivulle, isot asiat isolla
- Ei liian vakavasti
- Käytä erilaisia juttutyyppejä
(Kysymys/vastaus, irtokuva, minä-kerronta, vastakkainasettelu, suositus ja perustelu, keksi itse lisää tai varasta!)
- Priorisoi, tee jotkut asiat hyvin
- Muista sanan ja kuvan liitto
- Luova ajattelu, älä takerru vanhoihin käytäntöihin
- Houkuta lukija tarttumaan tekstiin
- Muista IDEA!
- Ennakoiva taitto ja sapluuna on hyvä renki, mutta huono isäntä

2. Missä piileskelee verkon ansaintalogiikka?
Konsultti Matti Lintulahti, Red Tail Media Oy

- Internet ei ole media vaan paikka
- Yhteistyön ja jakamisen infrastruktuuri
- Tulevaisuudessa toimittajan työstä vähintään puolet menee nettiin liittyvään toimintaan (esim. kansalaisjournalismin ohjaamiseen)
- Kannattaisiko esim. alkaa järjestää tapahtumia lehden tekemisen lisäksi. Yhden tapahtuman järjestäminen voi olla yli puolet vuoden liikevaihdosta. Se tuo luontevasti yhteen mainostajan ja kuluttajan. Yhteistyöllä saadaan kustannustehokkuutta.
- Hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä: palvelut.ilkka.fi
- Väite: Paikallislehdillä menee nyt paremmin kuin tulevaisuudessa. Eli nyt on enemmän rahaa laittaa kehitystyöhön kuin tulevaisuudessa.

3. Joukkuepelistä huolimatta Kainuussa arvostetaan yksilöitä
Hallituksen puheenjohtaja Juha Tanskanen, SuperJymy

Sotkamossa on aina ymmärretty erilaisuutta ja kunnioitettu yksilöllisyyttä. Ensin täytyy ymmärtää, mistä pesäpalloilussa on kysymys. Sitten on osattava keskittyä olennaiseen ja tehtävä oikeita asioita.

- Etsi oma sarja, aina ei tarvitse olla paras. Etsi vahvuus!
- Määrittele 1-3 asiaa, johon uskotaan ja jonka takana seistään. Tee selkeät valinnat joihin satsaat, ei ympäripyöreää maailmaa syleilevää politikointia.
- Ongelma yleensä on, että itsellä ei ole selvää, mitä halutaan ja tavoitellaan, vaikka se on kaiken A ja O. Ei voi pelata yhteen tai saada tukia, jos itsellä ei ole kristallin kirkkaasti selvänä tavoite. Ja se pitää tuoda kaikkien muidenkin tietoon.
- Määrittele ensi vuoden highlightit ja pistä kaikki miettimään omalta kohdaltaan, että mitä tämä teema tarkoittaa minun kohdallani. Hyötyjä tästä:

Tulee iso potti resursseja samaan suuntaan
Syntyy verkostoja
Pelataan yhteen
Syntyy yhteishenki
Päästään tavoitteeseen

- Palautteen nopeus on tärkeää
- Ihmisiä pitää käyttää ja motivoida ihmisen kykyjen mukaan. Siedä ja arvosta erilaisuutta!

Hyvän yhteishengen takana:

Onnistumiset ja menestyminen
Dynaaminen meininki
Tavoitteen ja päämäärän selkeys
Roolit
Rehellisyys

Paikallislehtipäivillä palkittiin jälleen vuoden parhaat lehdet ja verkkopalvelut. Lokkaali-hanke onnittelee kohderyhmäänsä kuuluvaa Kalajoen Seutua, jonka verkkopalvelu sijoittui jälleen tänä vuonna ykköseksi! Kalajoen Seutu pokkasi myös toisen tilan yksipäiväisten lehtien sarjassa. Onnea! Katso muut palkitut tästä.

Markkinointiviestinnän viikon seminaarien antia

2010-02-08T01:00:00.000-08:00

Markkinointiviestinnän viikko välittää ensi käden tietoa markkinoinnin, mainonnan ja viestinnän nykytilasta. Tapahtuma kokosi tänä vuonna 3500 ammattilaista saman katon alle luomaan entistä parempia kontaktiverkostoja. Tapahtuman huippuseminaarit tarjosivat käytännönläheistä tietoa ajankohtaisista asioista, josta erityyppisissä tehtävissä toimivat viestintä- ja media-alan ammattilaiset pystyivät keräämään itseään parhaiten palvelevaa sisältöä. Osallistuin seminaareihin 28.10. Helsingissä ja jaan nyt tässä parhaita paloja Lokkaalin blogin lukijoille.

1. Google brändinrakentajan työkaluna
Maajohtaja Petri Kokko, Google

Joka 3. kommentoi netissä viikottain
Suomessa on 3,6 miljoonaa netin käyttäjää
80 % käyttäjistä vertaa hintoja netissä
Hakumäärissä on kasvua, 81 % netin käyttäjistä menee verkkosivuille hakukoneen kautta
Kaikkialla ohjataan menemään verkkoon (mieti esim. bussipysäkkimainos)
81 % on netissä samaan aikaan kuin katsoo televisiota, offline-mediat kiihdyttävät hakuja
Hakusivu on kohtaamispaikka
71 % käyttäjistä olettaa johtavien brändien löytyvän hakutulosten yläpuolelta

Videoita ladataan Youtubeen joka minuutti 18 tuntia. Youtube on maailman toiseksi suosituin hakukone ja se on vaikutukseltaan tv-kanaviin verrattava media. Lisäksi 50 % kaikista videoista on kommentoituja tai arvosteltuja. Hauska case-esimerkki Youtuben käytöstä: Youtube Symphony Orchestra koottiin ihmisten lähettämien videoiden perusteella. Parhaat soittajat valittiin videoiden näytteiden kautta ja heidät lennätettiin Carnegie halliin New Yorkiin. Yksi päivä harjoiteltiin ja sitten esiinnyttiin.

Tulevaisuuden visio: Tulevaisuudessa sisältöjä suunnitellaan netin ehdoilla, eikä television kuten nyt. Verkko- ja sosiaalisen median ei tulisi olla enää lisä tv-, printti- ja ulkomainoksille vaan ennemminkin sitä kautta kannattaa iskeä ja vähintään käyttää sitä strategian tukena jo alusta asti.

2. Moottori - asiakaslehden ja netin tehokasta yhteispeliä.
Kehityspäällikkö (verkon sisällöntuotanto) Petteri Numminen, Kynämies

Moottori on autolehti, joka tarjoaa Autoliiton jäsenlehtenä tietoa ja vinkkejä autouutuuksista, automatkailusta ja liikenteestä. Moottori on Suomen ensimmäinen autolehti. Moottori on ilmestynyt vuodesta 1925 lähtien ja Kynämiehessä lehteä on tehty vuodesta 1997 asti.

- Kun Moottorista tehtiin verkkolehti, se ei sellaisenaan itsenäisenä nettilehtenä toiminut
- Kokemusten perusteella monestikaan yhteys printin ja netin välillä ei toimi
- Moottori vietiin osaksi Plaza.fi –plavelua, joka on “sähköinen Kamppi”.

“Plaza on Moottorin äiti”
“Plaza on prosessi ei projekti”
“Plaza on verkkopalvelu eikä mikään verkkolehti”

- Nettisivuille tullaan, koska on joku ongelma, tarve saada tietää jokin asia. Sen takia usein sivuille tullaan Googlen kautta. Lehden suhteen on täysin eri periaate. Lehteä luetaan vapaalla ajankuluksi.
- Painetun lehden sisältöjä voidaan käyttää, mutta pääsääntöisesti kannattaisi tehdä juttu erikseen nettiin.
- Nyt Moottorilla on 20 000 viikkokävijää.
- Autoliitto ei ole vielä saanut uudistuksella tavotteiden mukaista lisäystä jäsenmääräänsä, vaikka verkkopalvelun kävijämäärä on 10 kertaistunut. Prosessia jatketaan.

3. Sosiaalisen median työkalut osana lehtiprosessia.
Luova johtaja Miikka Leinonen, Zeeland Society/Maggie Oy

- Lukijat tulee ottaa mukaan tekemään sisältöä
- Hyvä keino tähän on esim. wikit. Sisältöjä voi käyttää juttuina + lisäksi wikiin jää muuta materiaalia eli lisätietoa juttuun.
- Yhdessä lukijoiden kanssa tekeminen tuo ilmi, että miten lukijat ajattelevat

Askeleet sosiaaliseen mediaan:

- Leiki. Et voi hyödyntää sosiaalista mediaa, ellet tunne sitä.
- Oksenna. Lopputuotteen tulee olla sellainen, että se menee sosiaaliseen mediaan eli sen tulee olla sellainen, että sen voi jakaa helposti. Samoin kuvien kannattaa olla sellasia, että ne voi tuupata suoraan esim. Flickr- tai Slide –palveluihin. Esim. Neste Oil:sta oli Flickr’ssä brändin maineen kannalta ikäviä kuvia. Tuuppaamalla itse hyviä kuvia, joihin on oikeudet, voi hukuttaa massaan huonot kuvat.
- Kysele. Laita Facebookiin aiheita ja kysy, mitä mieltä lukijat ovat ja mitä he haluavat. ET-lehtikin kyselee Facebookissa!
- Elä. Optimoi sosiaalisen median käytön onnistuminen, kulkemalla kaikkien askelmien kautta ennen kuin alat elämään siellä.

Viisikko-Communica VCA Oy teki messukävijöille kyselytutkimuksen markkinointiviestinnän panostusnäkymistä vuodelle 2010. Katso tulokset tästä.